Puhelin | |
---|---|
Telefon | |
![]() |
|
Ohjaaja | Don Siegel |
Käsikirjoittaja | |
Tuottaja | James B. Harris |
Säveltäjä | Lalo Schifrin |
Kuvaaja | Michael C. Butler |
Leikkaaja | Douglas Stewart |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | MGM |
Levittäjä | Metro-Goldwyn-Mayer |
Ensi-ilta |
|
Kesto | 102 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Puhelin (Telefon) on Walter Wagerin samannimiseen kirjaan perustuva kylmän sodan aikainen agenttielokuva. Don Siegelin ohjaama Puhelin sai ensi-iltansa vuonna 1977.[1]
Kohtauksia elokuvaan kuvattiin myös Suomessa,[1] ja sivurooleissa näkyvät suomalaiset näyttelijät Ville-Veikko Salminen, Åke Lindman ja Ansa Ikonen, jolle Puhelin jäi viimeiseksi elokuvaksi. Nuori Renny Harlin oli seuraamassa elokuvan kuvauksia Helsingissä. Katseltuaan Siegeliä ja Bronsonia työssään Harlin ilmoitti ystävilleen haluavansa tulla elokuvaohjaajaksi.[2]
Elokuvan miespääosien näyttelijät Charles Bronson ja Donald Pleasence näyttelivät viimeistä kertaa samassa elokuvassa. Kun ohjaaja Don Siegel pyysi Charles Bronsonia ajamaan viiksensä roolia varten, Bronson kieltäytyi sanomalla: "Ei viiksiä, ei Bronsonia".[2]
<ref>
-elementti; viitettä videopas
ei löytynyt