Radiometri on mittalaite, jollaa mitataan sähkömagneettisen säteilyn tehoa jollain aallonpituusalueeella. Siihen kuuluu vastaanotin, jolla mitataan antennin välittämä signaali ja erotetaan se taustakohinasta. Se on passiivinen laite, eli se mittaa esimerkiksi maanpinnan lähettämää sähkömagneettista säteilyä.
Ensimmäisillä radiometreillä mitattiin kirkkaan valon säteilyn voimakkuutta. Tässä kokeessa radiometri oli laakeroitu metallilevy, joka oli lasisessa tyhjiöastiassa. Metallilevyn toinen puoli oli himmeä ja toinen hiottu kirkkaaksi. Tuleva säteily laittoi levyn pyörimään ja pyörimisnopeudesta saatiin mitattua säteilyn teho. [1]
Dicke-tyyppinen radiometri tuli käyttöön radioastronomiassa.
Nykyisin mittaus tehdään elektronisella radiometrillä pääosin infrapuna-aallonpituusalueella ja mittauskohde on lämpösäteily.