Rahvas eli säädyttömät oli yhteiskuntaluokka, jonka edustajia Suomessa oli 1800-luvulta 1900-luvun alkuun, jolloin Suomi irtautui Venäjän keisarikunnasta, noin 70 prosenttia koko maan väestöstä. Säädyttömät eivät kuuluneet mihinkään neljästä säädystä, jotka olivat aateli, papisto, porvaristo ja talonpojat. Säädyttömillä ei ollut edustusta Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivillä.
Rahvas oli yleisesti käytettynä nimityksenä väestön alaluokalle 1500-luvulta lähtien. Sääty-yhteiskunnan alkaessa murtua 1800-luvulla muutti myös rahvaan määritelmä merkitystä, ja sillä alettiin tarkoittaa ennemmin eräänlaista roskaväkeä.[1]