Osa artikkelisarjaa |
Tunteet |
---|
Yleiskatsaus |
Rakennetun emootion teoria (aiemmin teoria emootiosta käsitteellisenä aktina[1]) on tieteellinen teoria, joka selittää tunteen kokemuksen ja havainnon.[2][3] Teorian esitti Lisa Feldman Barrett ratkaistakseen asian, jota hän kutsuu ”emootioparadoksiksi” [1], minkä hän väittää hämmentäneen emootion tutkijoita vuosikymmeniä, ja jota hän kuvailee seuraavasti: ihmisillä on eläviä ja intensiivisiä kokemuksia emootiosta jokapäiväisessä elämässään: he raportoivat näkevänsä emootioita, kuten ”vihaa”, ”surua”, ja ”iloa” toisissa ihmisissä, ja he kertovat kokevansa ”vihaa”, ”surua” ja niin edelleen itsessään. Tästä huolimatta psykofysiologiset ja neurotieteelliset todisteet ovat epäonnistuneet antamaan johdonmukaista tukea tällaisille erottuville kokemuksen luokille. [4] Sen sijaan kokeellinen näyttö asiasta esittää, että se mikä aivoissa ja kehossa on olemassa, on affekti, ja että emootiot rakennetaan lukuisten aivojen verkostojen toimiessa yhdessä.[5][6] Huolimatta tästä todistejoukosta, useimmat muut emootioteoriat olettavat, että emootiot ovat geenien varustamia, eivät opittuja, ja ne tuotetaan aivoissa niihin erikoistuneissa piireissä: vihan piiri, pelon piiri, ja niin edelleen. Tällainen näkökanta liittyy hyvin yhteen emootioon liittyvien yleisten käsitysten kanssa. Rakennetun emootion teoria haastaa nämä oletukset. Se esittää, että nämä emootiot (usein ”perusemootioiksi”[7] kutsutut) eivät ole biologisesti määräytyneitä, vaan sen sijaan ne ovat ilmiöitä, jotka ilmaantuvat tietoisuuteen kunakin hetkenä perustavamman laatuisista ainesosista.