Ranskan Marokko

Ranskan Marokko Protectorat français au Maroc الحماية الفرنسية في المغرب Al-himaya al-faransia fi al-maghrib
1912–1956
lippu vaakuna
Ranskan Marokko (vaaleanvihreällä) vuonna 1912.
Valtiomuoto	protektoraatti
Sulttaani	Yusef (1912–1927) Muhammad V (1927–1953) Muhammad ibn Arafa (1953–1955) Muhammad V (1955–1956)
Pääkaupunki	Rabat
Muita kaupunkeja	Casablanca, Marrakesh, Agadir
Uskonnot	sunnalaisuus, juutalaisuus, roomalaiskatolisuus
Historia
– Fèsin sopimus	30. maaliskuuta 1912
– itsenäistyi	1956
Viralliset kielet	ranska
Kielet	marokonarabia, hassaniyya, berberikielet
Valuutta	Marokon rial (1912–1921) Marokon frangi (1921–1955) Ranskan frangi (de facto)lähde?
Kansallislaulu	”Marseljeesi” (de facto) ”Hymne Chérifien”
Edeltäjä	Marokko
Seuraaja	Marokko
Infobox OK

Ranskan Marokko (ransk. Protectorat français au Maroc, arab. الحماية الفرنسية في المغرب‎, Al-himaya al-faransia fi al-maghrib) oli Ranskan ylivallan alainen protektoraatti, joka tuli Ranskan hallintaan Fèsin sopimuksella vuonna 1912, toisen Marokon kriisin jälkeen. Samalla Espanja sai alueen Marokon pohjoisosasta.

Suurimmat kaupungit Ranskan Marokon alueella olivat Casablanca, Rabat, Marrakesh ja Agadir. Tangerista tehtiin vuonna 1923 kansainvälinen vyöhyke, jota hallitsivat Ranskan, Espanjan ja Britannian virkamiehet. Italia liittyi sopimukseen vuonna 1928.

Ranskan Marokossa oli omat postimerkit. Postimerkeissä luki ranskaksi MAROC (suom. Marokko). Vuonna 1914 niissä luki PROTECTORAT FRANÇAIS MAROC (suom. Ranskan protektoraatti Marokko). Lisäksi siellä oli oma rahayksikkö Marokon rial vuosina 1912–1921 ja Marokon frangi vuosina 1921–1956.

Ranskan Marokosta tuli itsenäinen kuningaskunta vuonna 1956, jolloin siihen yhdistettiin myös Espanjan Marokko ja Tanger.