Raskas vesi

Raskas vesi
Muut nimet	dideuteriumoksidi
PubChem CID	24602
Ominaisuudet
Molekyylikaava	D2O
Moolimassa	20,04 g/mol
Ulkomuoto	Läpinäkyvä väritön neste
Sulamispiste	3,82 °C (276,97 K)
Kiehumispiste	101,4 °C, (374,55 K)
Tiheys	1,1056 g/mL, neste (20 °C) 1,0177 g/cm3, kiinteä (sulamispisteessä)
Infobox OK

Raskas vesi on raskaan vedyn (deuterium) ja hapen yhdiste eli dideuteriumoksidi (D₂O). Siinä tavallisen vesimolekyylin molemmat vetyatomit ovat isotooppia ²H, jolla on myös nimi deuterium. Raskasta vettä käytetään mm. hidastimena luonnonuraanilla toimivissa ydinreaktoreissa (tällaisia reaktoreita ovat raskasvesihidasteiset ydinreaktorit, kuten muun muassa kanadalainen CANDU).

Raskasta vettä on pieninä pitoisuuksina kaikissa luonnonvesissä. Teollisuuden tarpeisiin puhdistettua raskasta vettä voidaan tuottaa usealla eri menetelmällä, kuten tislaamalla tavallista vettä tai nestemäistä vetyä sekä elektrolyysin avulla. Yleisin on kuitenkin menetelmä, josta käytetään nimeä Chemical exchange. Tämä menetelmä perustuu siihen, että vaikka saman alkuaineen eri isotoopit ovat kemiallisesti identtisiä, niiltä kuluu samojen reaktioiden läpikäymiseen eripituiset ajat. Ero reaktioajoissa on kääntäen verrannollinen atomin massalukuun, ja on siten suurin juuri vedyn isotooppien välillä. Näin ollen luonnonvettä voidaan rikastaa raskaan veden suhteen altistamalla se reaktiolle, josta tavallinen vesi H₂O suoriutuu raskasta vettä D₂O nopeammin.

Vettä, joka muodostuu vedyn raskaimmasta isotoopista, tritiumista, kutsutaan joskus superraskaaksi vedeksi. Sitä esiintyy luonnossa hyvin vähän. Koska tritium on radioaktiivista, voidaan esimerkiksi vanhojen viinien ikä määrittää superraskaan veden pitoisuuden avulla samaan tapaan kuin muinaisjäännösten ikä radiohiiliajoituksessa.

Raskasta vettä valmistettiin puhtaana ensimmäisen kerran vuonna 1932, muutamaa kuukautta sen jälkeen kun deuterium oli löydetty.^[1]

1. ↑ Harold Clayton Urey (1893-1981) Columbia University. Viitattu 8.10.2020.