Rikkikiisu | |
---|---|
![]() Yhteenkasvettuneita rikkikiisukiteitä |
|
Luokka | sulfidimineraalit |
Kemialliset ominaisuudet | |
Kemiallinen kaava | FeS2 |
Molekyylipaino | 119,98 g/mol |
Fysikaaliset ominaisuudet | |
Väri | messinginkeltainen |
Asu | kuutiollisia, omamuotoisia kiteitä, myös massiivinen tai rakeinen |
Kidejärjestelmä | kuutiollinen |
Kaksostus | tunkeutumiskaksosia |
Lohkeavuus | epäselvä |
Murros | simpukkamainen, epätasainen |
Taottavuus | murenee taottaessa |
Kovuus Mohsin asteikolla | 6–6,5 |
Ominaispaino | 4,95–5,10 |
Tiheys | 4,8–5 g/cm3 |
Liukenevuus | liukenee typpihappoon |
Optiset ominaisuudet | |
Optiset ominaisuudet | isotrooppinen |
Kiilto | metallikiilto |
Viiru | mustanruskea, vihertävänmusta |
Läpinäkyvyys | läpinäkymätön |
Muut ominaisuudet | paramagneettinen, kipinöi iskettäessä |
Lähteet | |
Aiheesta muualla | |
Rikkikiisu eli pyriitti eli katinkulta on raudan sulfidi, kemiallisesti FeS2 eli rautadisulfidi. Se on yleisin kaikista sulfidimineraaleista. Rikkikiisusta käytetty nimi pyriitti, on johdettu kreikan kielen sanasta πυρίτης (pyritēs), joka tarkoittaa "tulesta" tai "tulessa". Nimi on todennäköisesti peräisin siitä, että rikkikiisu kipinöi, kun sitä iskee terästä tai piikiveä vasten. Tätä rikkikiisun ominaisuutta on hyödynnetty esimerkiksi rataslukolla varustetuissa varhaisissa tuliaseissa[3][4] Rikkikiisu sekoitetaan hyvin helposti markasiittiin, jonka kemiallinen koostumus on sama FeS2, mutta sen kiderakenne on rikkikiisun kuutiollisesta poiketen ortorombinen.[5] Siinä voi olla hivenaineena pieniä määriä kuparia tai kultaa.[6]
<ref>
-elementti; viitettä kivikirja
ei löytynyt