Rudolf von Laban (15. joulukuuta 1879 Pressburg, Itävalta-Unkari – 1. heinäkuuta 1958 Weybridge, Englanti) oli unkarilaissyntyinen tanssitaiteilija, koreografi, pedagogi ja tanssintutkija. Hän oli yksi modernin tanssin pioneereja Euroopassa.
Paikoilleen pysähtyneen perinteisen baletin vaihtoehdoksi Laban kehitti idean uudenlaisesta näyttämötanssista, jossa tanssija oli ajatteleva, tunteva, ja esiintyvä olento. Uuden vapaan tanssin ajattelun taustalla oli muun muassa François Delsarten hahmottelema teoria kaikkien liikkeiden tunnesisällöstä ja periaatteista, joiden mukaan se voitaisiin kartoittaa. Niinpä luonnollisena kehityssuuntana oli tanssin teatterillisten tavoitteiden korostaminen.
Laban ohjasi sekä baletteja että tanssinäytelmiä, joihin hän yleensä myös sävelsi itse musiikin. Hän perusti oman tanssiryhmän Die Tanzbuhne Labanin, jonka kanssa hän alkoi tuottaa uutta tanssia edustavia pienimuotoisia kokeilevia tanssiteoksia. Hän suunnitteli myös tanssiliikkeitä ilman säestystä, mikä oli hänen aikanaan uutta.
Laban kehitteli ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vuosina tanssikasvatuksen ja ihmisliikkeiden ilmaisullisten lainalaisuuksien teoriaa. Hän tutki liikkeen ja psykologian riippuvuutta ja sovelsi teorioitaan ns. liikeanalyysiin. Sen mukaan liikunnalla on omat itsenäiset lakinsa, jotka kuitenkin usein sivuavat musiikin lakeja. Laban loi myös tanssinotaatiojärjestelmän, labanotaation, jota käytetään edelleen muistiinmerkitsemissysteeminä kaikenlaisten tanssiliikkeiden kirjaamiseen videotallenteiden rinnalla. Laban jatkoi koko elämänsä ajan uusien tanssin ja musiikkiliikunnan alueiden tutkimista. Monet Labanin oppilaista ja seuraajista veivät hänen liiketutkimuksiaan eteenpäin ja sovelsivat niitä käytäntöön näyttämötyössä. Yksi heistä oli Kurt Jooss, jota pidetään modernin eurooppalaisen tanssiteatterin perustajahahmona.