Back Safawi ACE Safawiden Afrikaans Safawiden ALS Dinastía Safavida AN السلالة الصفوية Arabic صفويين ARZ Səfəvilər sülaləsi Azerbaijani صفوی خاندانی AZB Сәфәүиҙәр Bashkir Сефевіды Byelorussian
| Safavidit |
|||
|---|---|---|---|
1501–1736 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | kuningaskunta | ||
| Pääkaupunki |
Tabriz Qazvin Isfahan |
||
| Uskonnot | kaksitoistašiialaisuus | ||
| Edeltäjä(t) |
Ak Kojunlu Šervanšah |
||
| Seuraaja(t) | Afšaridit | ||
Safavidit olivat Persiaa hallinnut dynastia vuosina 1501–1736. Nimi viittaa sen taustalla olleeseen uskonnolliseen suufilaiseen liikkeeseen ja sen perustajaan. Hän oli 1300-luvulla elänyt kurditaustainen šeikki Safi al-Din (1253–1334) luoteisessa Iranissa. Al-Din saarnasi sunnalaista, kansanomaista islamia ja vastusti aikansa kaoottista mongolien sotilasvaltaa. Hänen poikansa, Sadr al-Din (1334–1391), muutti safalaisuuden poliittiseksi liikkeeksi ja julistautui Profeetan perilliseksi. Safalaisuus menestyi muita samanlaisia uskonnollisia oppositioliikkeitä paremmin. 1400-luvulla se käytti hyväkseen Luoteis-Iranissa ja Itäisessä Anatoliassa esiintynyttä poliittista hajaannusta ja siirtyi saarnaamisesta sotilaalliseen toimintaan. Safalaiset hankkivat kannattajia suufilaisen veljeskuntansa lisäksi myös riistetyistä maanviljelijöistä ja paimentolaisista sekä alemman tason heimopäälliköistä. Rekryytit kantoivat punaista päähinettä (qisilbash), mistä he saivat nimensä. Safavidien jihad kohdistui ensin Georgian kristittyihin, mutta kääntyi sitten vääräuskoisiksi julistettuja muslimihallitsijoita vastaan. Safavidit loivat koko Iranin kattaneen imperiumin. Siinä uskonnon ja paimentolaisheimojen voimat yhdistettiin uudenlaisella tavalla keskushallinnon tueksi.[1]
Vuonna 1501 Isma'il I (1487–1524) valloitti Tabrizin kaupungin ja julisti itsensä sen jälkeen šaahiksi. Kaksitoistašiialaisuudesta tuli hänen vaikutuksestaan Persian valtionuskonto myös tuleviksi vuosisadoiksi. Isma'ilin valtakaudella muodostuivat Iranille myös suurin piirtein sen nykyiset rajat. Niiden länsipuolelle jäi Osmanien valtakunta ja itäpuolelle Keski-Aasian muslimikulttuurit.
Voimakkaimmillaan valtakunta oli šaahi Abbas I:n valtakaudella. Sittemmin safavidien vaikutusvalta alkoi heiketä paikallisten mahtimiesten vallan kasvaessa. Lopulta paštujen sotaretki Persiaan johti Nadir Šahin valtaannousuun ja safavidien kauden päättymiseen.
- ↑ Lapidus 2022, s. 378–379