Safiiri

Safiiri
Viistehiottu safiiri
Luokka	Korundi
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava	Al2O3
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri	erilaisissa sinisen, violetin, sinivioletin ja vihreän, keltaisen tai oranssin sävyissä sekä värittömänä (valkosafiiri); väri johtuu raudan, titaanin, kromin, mangaanin, vanadiinin tai uraanin sekoittumisesta
Lohkeavuus	särkyy pintaa myöten
Murros	simpukkamainen, epätasainen
Kovuus Mohsin asteikolla	9, hauras
Ominaispaino	4–4,1
Tiheys	3,99−4,10
Optiset ominaisuudet
Kiilto	lasinkiilto, matta
Taitekerroin	nε=1,760–1,770, nω=1,768–1,779
Kahtaistaitto	−0,008...−0,009
Dispersio	0,018
Pleokroismi	riippuu eri värisävyistä
Viiru	valkoinen
Läpinäkyvyys	läpinäkyvä, läpikuultava, läpinäkymätön
Muut ominaisuudet	tähti-ilmiö, harvoin kissansilmäilmiö
Lähteet
[1]
Infobox OK

Safiiri on korundeihin kuuluva jalokivi. Sen kaava on Al₂O₃.^[1]

Safiiriksi kutsutaan kaikkia jalokiviluokan korundeja punaista rubiinia lukuun ottamatta. Myös helakanpunaiset ja violetit korundit luetaan safiireihin, koska rubiineina niiden arvo olisi heikompi. Arvostetuin väri on sininen, jonka aiheuttavat pienet pitoisuudet rautaa ja titaania, violetin aiheuttaa vanadiini. Keltainen ja vihreä johtuvat raudasta ja punainen kromista.^[2]

Safiirin työstöjä ovat viistehionta, pyöröhionta ja gemmit. Safiiria jalostetaan kuumentamalla, säteilytyksellä ja diffuusivärjäyksellä.^[1]

Kiven nimi tulee kreikan kielen sanasta sappheiros, 'sininen'. Entisaikoina kaikkia sinisiä kiviä nimitettiin ”safiireiksi”, ja vasta 1800-luvun alussa safiiri luonnehdittiin itsenäiseksi korundiryhmän jäseneksi.^[1]

1. ↑ ^{a b c d} Ďud’a, Rudolf & Rejl, Luboš: Jalokivien maailma: Jalo- ja korukivet ja niiden ominaisuudet, s. 32–35. Suomentanut Kalle Taipale. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22706-4
2. ↑ David C. Cook & Wendy L. Kirk: ”Korundi: jalokivimuunnokset”, Mineraalit ja jalokivet, s. 95. Suomentanut Kalle Taipale. Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-8083-0