Saksan keisari | |
---|---|
Deutscher Kaiser | |
Keisarillinen vaakuna | |
Viimeinen keisari Vilhelm II vuonna 1904 | |
Kauden pituus | elinikäinen |
Perustettu | 18. tammikuuta 1871 |
Ensimmäinen | Vilhelm I |
Viimeinen | Vilhelm II |
Lakkautettu | 9. marraskuuta 1918 |
Saksan keisari (saks. Deutscher Kaiser) oli Saksan keisarikunnan valtionpäämies ja hallitsija. Saksan keisarikunnalla ehti olla kolme hallitsijaa sen olemassaolon 1871–1918 aikana.
Vilhelm I julistettiin keisariksi Versailles’n palatsissa Saksan-Ranskan sodan aikana 18. tammikuuta 1871.[1] Pohjois-Saksan liiton parlamentin delegaatio oli kaksi päivää aikaisemmin virallisesti pyytänyt Vilhelmiä ottamaan vastaan keisarin tittelin. Julistustilaisuus pidettiin Versailles'n palatsin peilisalissa ja sen luki Otto von Bismarck. Tämän jälkeen Badenin suurherttua ja Vilhelmin vävy, Fredrik I, huusi "kauan eläköön hänen majesteettinsa keisari Vilhelm!"[2][3]
Fredrik III oli Vilhelm I:n poika ja seurasi isäänsä valtaistuimelle. Hän oli jo tuolloin vakavasti sairas ja hänen valtakautensa kesti vain 99 päivää. Hän kuoli jo 15. kesäkuuta 1888. Tästä syystä vuotta 1888 kutsutaan Saksan historiassa kolmen keisarin vuodeksi.[4]
Vilhelm II oli taas Fredrik III:n poika. Kun hänen isänsä ja isoisänsä olivat molemmat hallinneet samana vuonna Vilhelm II:n lisäksi, ruvettiin vuotta 1888 kutsumaan kolmen keisarin vuodeksi. Vilhelm II luopui kruunustaan 9. marraskuuta 1918 Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan, jolloin keisarikunnasta tuli nopeasti tasavalta Friedrich Ebertin johdolla.[5]