Salakieli on sovittuihin muuntamismenetelmiin tai merkkeihin (koodiin) perustuva viestintäjärjestelmä, jonka tarkoituksena on salata viesti sivullisilta.[1] Salakieli tarvitsee levitäkseen käyttäjäyhteisön, joka käyttää sitä ja hyötyy sen käytöstä.[2] Salakieli voi olla kirjoitettua tai puhuttua.
Tunnettuja puhuttuja salakieliä ovat riimislangit kuten lontoolainen cockney sekä lasten leikkikielet kuten kontinkieli, ver-kieli ja fikon-kieli.[2] Verlan on ranskalainen yhä käytetty salakieli, joka syntyi kun nuoriso, huumeidenkäyttäjät ja rikolliset halusivat pystyä kommunikoimaan keskenään vanhempien ja poliisin ymmärtämättä. Verlanissa sanojen tavujen järjestys käännetään.[3]
Yhdysvaltain armeija käytti toisessa maailmansodassa radisteja, joiden käyttämä koodikieli perustui navajon kieleen, jota juuri kukaan ei ymmärtänyt intiaaniyhteisön ulkopuolella.[4]
Suomen romanit pyrkivät vielä 1900-luvulla pitämään romanikielen vain romanien ymmärtämänä, eivätkä halunneet ulkopuolisten oppivan sitä. Vanhemmat romanit ajattelivat, että mitä vähemmän ulkopuoliset tietävät ryhmästä, sen tavoista ja kielestä, sitä vähemmän he voivat ryhmää vahingoittaa.[5]