Salkoase

Salkoaseet (engl. polearms, pole arms tai pole weapons) ovat keskiaikaisia ja uuden ajan alkupuolen kahdella kädellä käytettäviä jalkaväen aseita, jotka koostuvat noin 2–2,5 metrin pituisesta salosta, jonka toisessa päässä on pisto- tai lyömäkärki. Salkoaseet ovat yksinkertaisia valmistaa ja niiden käyttö massataistelussa on helppo oppia. Ne olivat yleisiä jalkaväen aseita aina 1500-luvulle asti, jolloin pitkä pistokeihäs, piikki, sekä sulkeisjärjestysohjesääntöjen synty ja jalkaväen kouluttaminen taistelemaan yhtenäisenä järjestäytyneenä yksikkönä syrjäytti niiden käytön.

Salkoaseiden käyttö kuitenkin yleistyi väliaikaisesti Euroopassa, kun Ranskan suuri vallankumous alkoi ja köyhälistöön kuuluvat tarvitsivat halpoja aseita. Vallankumoukselliset joukot saivat nopeasti tarvittavan määrän aseita muuttamalla maataloustyökaluja erityyppisiksi salkoaseiksi.

Tyypillisiä salkoaseita ovat hilpari, piilu, partisaani^[1], pertuska, partakirves, tapparakeihäs ja sotavarsta.

Muita aseita, joille ei ole suomenkielisiä nimiä, ovat mm:^[2]

• fouchard tai guisarme: viikatteesta terä suoristamalla valmistettu lyömäase^[1]
• billhook: vesurista valmistettu salkoase, jossa vesurin päähän on lisätty pistokärki ja takapuolelle vasaramainen piikki
• svärdstav: noin parimetrisen salon päähän kiinnitetty kaksiteräinen miekka
• yanyue dao eli kuunsirppi: kiinalainen, terän muodosta nimensä saanut salkoase^[3]
• glaive: salon päähän kiinnitetty sapeli. Miltei identtinen japanilaisen naginatan kanssa.
• Morgenstern tai goedendag: kahden käden piikkinuija^[4]
• plançon à picot: kahden käden nuija, jossa on lisäksi panssarinpuhkaisupiikki
• bec de corbin: kirjaimellisesti "korpinnokka". Kahden käden sotavasara, jossa on panssarinpuhkaisupiikki. Lucerne hammer, "Luzernin vasara" on samankaltainen ase^[5]

1. ↑ ^{a b} Wills 2007, 41
2. ↑ Harding 1986, 56-63
3. ↑ Wills 2007, 44
4. ↑ Wills 2007, 37
5. ↑ Ewart Oakeshott, Ewart Oakeshott: European Weapons and Armour. Guildford and London: Lutterworth Press, 1980. ISBN 978-0-7188-2126-5 Teoksen verkkoversio Viitattu 26.3.2022.