Samanidit |
|
---|---|
819–999 |
|
|
|
Pääkaupunki |
Samarkand Buhara |
Edeltäjä(t) |
Abbasidit Saffaridit |
Seuraaja(t) |
Ghaznavidit Karakhanidit |
Samanidit olivat persialaistaustainen hallitsijasuku, joka hallitsi alueita nykyisessä Iranissa Khorasanin alueella, Afganistanissa ja historiallisen Transoxianan alueella Uzbekistanissa vuodesta 819 vuoteen 999[1] tai 1005[2]. Samanidit olivat maanomistajaylimystöä, jonka edustajia kalifi al-Mamun (813–833) nimitti hallintoonsa kuvernöörin tehtäviin. Samanidien valta alkoi nousta aluksi Transoxianan alueella.[2]
Merkittäväksi tekijäksi he nousivat emiiri Ismai'l ibn Ahmadin (892–907) voitettua saffaridit taistelussa vuonna 900. Muodollisesti samanidit olivat Bagdadin abbasidikalifin alaisia, mutta todellisuudessa kalifin valta oli vähäinen. Samanidihallitsijat käyttivät emiirin arvonimeä. Samanidien valtakausi tunnetaan persialaisen kielen ja kulttuurin elpymisestä ja persialais-islamilaisen korkeakulttuurin noususta. Samanidiemiirit heikentyivät ajan myötä ja lopulta heidän valtakuntansa jaettiin turkkilaistaustaisen karakhanidien ja ghaznavidien kesken.