Sambir (Самбір) |
|
---|---|
![]() lippu |
![]() vaakuna |
![]() ![]() Sambir |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Ukraina |
Alue | Lvivin alue |
Piiri | Sambirin piiri |
Väkiluku (2021) | 34 444 |
Sambir (ukr. Самбір, puol. Sambor) on kaupunki Lvivin alueella Länsi-Ukrainassa, Dnestr-joen yläjuoksulla, melko lähellä Puolan rajaa.[1][2][3][4] Sambir on maaseutuvaltaisen Sambirin piirin (224 126 as., 2021) hallinnollinen keskus.[1][5][6] Kaupungin asukasluvuksi arvioitiin 34 444 (2021).[6]
Sambir sijaitsee noin 73 kilometriä aluekeskus Lvivstä länsilounaaseen.[3][4] Puolan rajalle on Sambirista runsas 40 kilometriä.[4] Kaupunki on myös Ukrainan rautateiden risteyspaikkakunta ja siellä on rautatieasema; rautateitse Puolan rajalle on 54 kilometriä.[4][7]
Kun tataarit paljolti tuhosivat 1100-luvulla perustetun Staryi Sambirin (suom. Vanha Sambir) vuonna 1241, henkiinjääneet asettuivat Pohunytšin (ukr. Погонич) linnoitettuun asutukseen (18 kilometriä Dnestrin alajuoksun suuntaan, eli itään[4]) ja antoivat sille nimen Sambir, Novyi Sambir (uusi Sambir), tai Nove Misto (uusi kaupunki).[1] Sambir oli osa Galitsian ja Volynian ruhtinaskuntaa vuoteen 1349 saakka. Sitten Puola-Liettuaa (1387–1772) ja Itävallan keisarikuntaa (tai Itävalta-Unkarin keisarikuntaa, jne, 1772–1918). Kaupunkioikeudet sille myönnettiin 1390. Kaupunki oli Puolan alaisuudessa (1919–1939). Toisen maailmansodan jälkeen siitä tuli osa Ukrainan SNT:aa.[1]
Nykyään kaupunki on teollisuustoiminnan ja liikenteen keskus seudullaan. Kaupungin teollisuuslaitoksissa tuotetaan radioteknisiä osia, instrumentteja, lasia, kalusteita, vaatteita, sokeria ja tienrakennuskoneita. Keskseisiin arkkitehtonisiin kohteisiin kuuluvat goottinen roomalaiskatolinen kirkko (1530–1568), Stefan Batoryn metsästysmaja (1500-luku), kaupunginmuurin rauniot (1500-1600 -luvut), kaupungintalo (1668) korkeine renessanssitornineen, teologinen seminaari (1679), bysanttilainen katedraali (1738, kunnostettun 1893–94), Jesuiittakirkko (1751), 1700-luvulta oleva puisto, sekä 1700- ja 1800-luvuilla rakennetut asuintalot. Melko äskettäin on avattu Les Kurbasin muistomuseo (1987) ja historiallis-etnografinen museo (1989).[1]
<ref>
-elementti; viitettä ency-ukr.
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä history.org.ua-Sambir_mst
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä ukrssr.com.ua-Sambir
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä Eastern CIS Europe Road Atlas
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä minregion.gov.ua-17.7.2020
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä Ukraina-Popu2021-01-01
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä Russia+CIS railway atlas 2010
ei löytynyt