Sappirakko

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Sappirakko (lat. vesica fellea, vesica biliaris) on maksaan kiinnittynyt ruoansulatusnestettä eli sappea erittävä elin. Sappirakko puuttuu useilta lajeilta, kuten hevoselta, porolta ja rotalta, joilla sappineste kulkee suoraan maksasta pohjukaissuoleen.^[1] Sappirakon tilavuus on noin 50 ml, mutta se pystyy väkevöimällä varastoimaan 5-20 kertaa suuremman määrän maksasappea.

Sappi erittyy maksasta sappirakkoon sapenjohtimia pitkin ja sappirakosta se siirtyy ohutsuoleen ison pohjukkaissuolinystyn kohdalle sappitiehyitä pitkin. Maksasolujen muodostama sappi erittyy solujen välissä kulkeviin sappihiussuoniin. Nämä yhtyvät sappihiussuoniksi, jotka kulkevat lähellä porttilaskimon ja maksavaltimon haaroja. Lopulta sappi tulee ulos maksaportista pitkin vasenta ja oikeaa maksatiehyttä, jotka yhdistyvät heti maksan ulkopuolella yhteiseksi maksatiehyeksi (ductus hepaticus communis). Sappirakkoon vie sappirakon tiehyt (ductus cysticus). Sappirakon ja pohjukaissuolen välistä tiehyttä kutsutaan sapenjohtimeksi tai yhteiseksi sappitiehyeksi (ductus choledochus).

Suolen alkuosasta erittyvä kolekystokiniini eli pankreotsymiini aiheuttaa sappirakon seinämän sileälihaskerroksen supistumisen, jolloin sappi erittyy suoleen. Sapen eritystä maksasta kiihdyttävät sekretiini ja parasympaattinen hermosto.

1. ↑ König & Liebich: ”7”, Veterinary Anatomy of Domestic Mammals, s. 356. Saksa: Schattauer, 2007. ISBN 978-3-7945-2485-3 (englanti)