Serbien suuret maastamuutot liittyivät aikakauteen, jolloin kymmenet tuhannet serbit muuttivat pois Kosovosta turkkilaisten kostotoimia pakoon. Serbejä muutti Kosovosta erityisen paljon vuonna 1690 suuren Turkin sodan aikana ja vuosina 1737–1739, kun Venäjän-Turkin sota oli käynnissä.
Turkkilaisten eteneminen oli onnistuttu pysäyttämään Euroopassa ja itävaltalaiset saivat valloitettua Osmanien valtakunnalta alueita Balkanilta. Pyhä liiga, Itävalta, Puola ja Venetsia yllyttivät serbialaisia nousemaan kapinaan turkkilaisia valloittajia vastaan. Itävaltalaiset saivat häädettyä turkkilaiset Kosovosta hetkellisesti, mutta itävaltalaiset kärsivät tappion Kosovon Kaçanikissa. Turkkilaisten kostotoimien pelossa kymmenet tuhannet serbit pakenivat pohjoiseen habsburgien hallitsemille alueille Serbian patriarkan Arsenije III Čarnojevićin johdolla.[1]
Serbit yrittivät nousta kapinaan turkkilaisia vastaan uudelleen Venäjän-Turkin sodan aikana luottaen Itävallan apuun. Suunnitelma kuitenkin epäonnistui ja jälleen useat serbit lähtivät pakoon turkkilaisten kostotoimia. Turkkilaisten kostotoimet olivat ankaria. Kirkkoja ja luostareita poltettiin ja muutettiin moskeijoiksi tai hevostalleiksi. Useat serbit joutuivat orjiksi ja useita pakkokäännytettiin islamiin. Alueelle muutti tuohon aikaan myös paljon albaaneja.[2]