Sindar (kieli)

Sindar (sindariksi edhellen eli haltiakieli) on J. R. R. Tolkienin kehittämä keinotekoinen kieli. Keski-Maan fantasiamaailmassa se on sindarin, harmaahaltioiden, äidinkieli. Sindar olivat Silmarillionin mukaan niitä haltioita, jotka lähtivät matkalle kohti länttä ja Valinoria, mutta jäivät kuitenkin lopulta Suuren Meren itäpuolelle Beleriandiin. Sindarin kielestä kehittyi Kolmannella ajalla Keski-Maan puhutuin haltiakieli. Sindarista on useita näytteitä muun muassa Tarussa sormusten herrasta.

Kun noldor palasivat Ensimmäisellä ajalla Keski-Maahan, sindar eivät sallineet heidän puhumaansa kieltä quenyaa kuultuaan noldorin tappaneen teleriä, joten noldor joutuivat ottamaan käyttöön sindarin kielen. Sindarilla on yhteiset juuret quenyan kanssa – tämän vuoksi kielillä on keskenään joitakin samankaltaisia sanoja. Ennen Númenorin tuhoa tunsivat myös monet númenorilaiset sindarin kielen oman kielensä, adûnaicin, lisäksi. Númenorin tuhosta selvinneet sekä valarille uskollisena pysyneet Arnorin ja Gondorin ihmiset jopa puhuivat Toisen Ajan loppuun sekä Kolmannen Ajan alun ajan äidinkielenään sindaria.

Tolkien sisällytti sindariin, quenyan tavoin, vaikutteita muista kielistä. Sindarin ääntämistapa ja osa kieliopista perustuu kymriin, ja kielen lukuisat konsonanttimuutokset ovat vastaavia kuin lukuisissa kelttiläisissä kielissä. Muita sindariin vaikuttaneita kieliä olivat muinaisenglanti ja muinaisnorja.

Sindaria kirjoitetaan useimmiten latinalaisilla aakkosilla, mutta Tolkien kehitti teoksiensa maailmaa varten myös cirth- sekä tengwar-kirjaimistot.