Sinfonia nro 8 (Sibelius)

Jean Sibeliuksen sinfonia nro 8 oli hänen viimeinen suuri sävellysprojektinsa, joka ei kuitenkaan koskaan valmistunut. Hän omistautui teoksen työstämiselle eripituisina ajanjaksoina 1920 -luvun puolivälistä noin vuoteen 1938 asti, kuitenkaan koskaan julkaisematta sitä. Tänä aikana Sibelius oli maineensa huipulla ja hän oli niin suomalainen kansallinen merkkihenkilö kuin kansainvälisesti arvostettu säveltäjäkin. Sitä, kuinka paljon Sibelius sai valmiiksi kahdeksannesta sinfoniasta, ei tiedetä; Sibelius toistuvasti kieltäytyi julkaisemasta sitä esitettäväksi ja vakuutteli tekevänsä kuitenkin työtä sen parissa senkin jälkeen, kun hän oli polttanut perheensä myöhempien ilmoitusten mukaan nuotit ja niihin liittyvän materiaalin vuonna 1945.

Sibeliuksen kuoleman jälkeen vuonna 1957 uutiset kahdeksannen sinfonian tuhoamisesta tulivat julki, ja teoksen oletettiin iäksi hävinneen. Kun 1990-luvulla säveltäjän lukuisia muistivihkoja ja luonnostelmia luetteloitiin, tutkijat esittivät ensi kertaa mahdollisuuden, että jotakin kadonneen sinfonian musiikista olisi saattanut pelastua. Vaikka jotkin musiikintutkijat ovat spekuloineet, että jos lisää sinfonian osasia pystytään tunnistamaan, koko teoksen rekonstruointi voisi olla mahdollista, niin toiset ovat esittäneet, että tämä on epätodennäköistä ottaen huomioon jäljelle säilyneiden materiaalien monitulkintaisuuden. Myös Sibeliuksen itsensä hylkäämän musiikin esittäminen julkisesti on asetettu kyseenalaiseksi.