Sitadelli

Casale Monferraton kartta 1600-luvulta, missä kaupungin sitadelli näkyy tähtimäisenä rakennelmana vasemmalla.

Sitadelli (ital. cittadella, pikkukaupunki) on linnoitetuissa kaupungeissa sisin linna, keskuslinnoitus ja viimeinen turvapaikka, johon puolustaja vetäytyi ulompien linnoitteiden jouduttua vihollisen haltuun.[1] Sitadelli erottuu muista linnoista tai linnoituksista juuri urbaanin sijaintinsa vuoksi, mikä määritteli sen tehtävät osittain erilaisiksi. Sitadellien tarkoitus oli toisaalta toimia osana kaupungin puolustusta ulkopuolista uhkaa vastaan, mutta niiden toinen tehtävä oli suojella paikallista ylimystä ja hänen varuskuntaansa kapinoivilta kaupunkilaisilta erityisesti feodalismin aikana. Sitadellit olivat omistajiensa hallinnollisia tukikohtia ja usein myös vallan symboleita, joita ylimykset käyttivät sotaväen ohella perustelemaan olemassaolonsa tarpeellisuuden ja asemansa kaupunkilaisille, joiden edut olivat usein ristiriidassa aateliston etujen kanssa. Samoin valloittajat käyttivät valtaamiaan ja rakentamiaan sitadelleja sekä tukikohtina sotatoimilleen että lujittamaan valtaansa miehittämillään alueilla.[2]

Termi otettiin käyttöön keskiajalla, jolloin sillä kuvattiin ajalle tyypillisiä suuria kaupunkilinnoituksia, mutta se on laajentunut kuvaamaan myös aiempia kaupunkilinnakkeita sekä myöhemmin rakennettuja sotilaslinnakkeita.[2]

  1. Aikio ja Vornanen 1993, s. 565
  2. a b Lepage 2002, s. 265, 272–273

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Nelliwinne