|
Yleistä
|
Nimi |
skandium
|
Tunnus |
Sc
|
Järjestysluku |
21
|
Luokka |
siirtymämetallit
|
Lohko |
d-lohko
|
Ryhmä |
3
|
Jakso |
4
|
Tiheys | 2,985 · 103 kg/m3 |
Väri | hopeisen valkea |
Löytövuosi, löytäjä |
1879, Lars Fredrick Nilson [1]
|
Atomiominaisuudet
|
Atomipaino (Ar) | 44,955908(5)[2] |
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 160 pm |
Kovalenttisäde | 144 pm |
Orbitaalirakenne | [Ar] 3d1 4s2 |
Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 9, 2 |
Hapetusluvut | III |
Kiderakenne | heksagonaalinen |
Fysikaaliset ominaisuudet
|
Olomuoto |
kiinteä
|
Sulamispiste | 1 814 K (1 541 °C) |
Kiehumispiste | 3 109 K (2 836 °C) |
Höyrystymislämpö | 332,7 kJ/mol |
Muuta
|
Ominaislämpökapasiteetti |
0,568 kJ/(kg K)
|
Sähkönjohtavuus | 1,8 · 106 S/m |
CAS-numero | 7440-20-2 |
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa
|
Skandium (Sc) on harvinaisiin maametalleihin kuuluva metallinen alkuaine, jonka järjestysluku on 21. Se on hopeisen valkeaa ja kiiltävää sekä verraten kevyttä. Ruotsalainen kemisti Lars Fredrik Nilson löysi skandiumin vuonna 1879.
- ↑ Facta 2006, s. 714
- ↑ Meija, Juris et al.: Atomic Weights of the Elements 2013 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2016, 88. vsk, nro 3, s. 272–274. IUPAC. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 17.12.2016. (englanniksi)