 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Pätkittäin, esim kappale "Raamattu ja sotilasvala", eksytään ohi aiheesta |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: liian väljä määritelmä |
Sodan etiikassa tarkastellaan väkivallan oikeutusta ja otetaan kantaa maanpuolustuksen oikeutukseen. Jonathan Glover kirjassaan Ihmisyys ajattelee että ihmisillä on moraaliresursseja, jotka ovat syntyneet kasvatuksen, yhteisön arvojen ja uskonnollisuuden seurauksena. Moraaliresurssit ovat toimintamalleja, joita seuraamalla toimimme siviilimaailmassa moraalisesti oikein. Sodassa ihmisarvo unohdetaan ja moraaliresurssit murtuvat, jolloin normaalitilassa oleva etiikka muuttuu toisenlaiseksi. Sotilaskoulutus eräällä tavalla tähtää siihen että kykenemme toimimaan tosipaikan tullen moraaliresursseistamme välittämättä.
Filosofit Emmanuel Levinas (1906–1995) ja Simone Weil (1909–1943) ovat kehittäneet eettisiä tulkintoja sodankäynnistä ja tulevat siihen tulokseen, että länsimaisen ajattelun perinne on edesauttanut väkivallan muotojen kehittymistä ja ilmentymistä. Levinas pitää ajatusta sodasta koko länsimaisen ajattelun voimana eikä vain aseelliseen väkivaltaan kuuluvana ilmiönä. Sodan ajatuksen voima määrää jokaiselle ja kaikelle paikan länsimaisessa todellisuudessa niin, että yksilö saa merkityksen vain sen funktion tai roolin mukaan, joka hänellä kyseisessä järjestelmässä on. Levinasille myös talous ja työ ovat sodan ulottuvuuksia.
Weilille ja Levinasille ihminen on luonnostaan itsenäinen eettinen subjekti, joka ainoana pystyy ratkaisemaan toimintansa hyvän ja pahan. Koska ihminen elää muiden ihmisten kanssa, ovat yksilölliset hyvän ja pahan ratkaisut välttämättä riippuvaisia myös muista ihmisistä, jotka ovat itsessään oman hyvänsä ja pahansa ratkaisijoita. Eettinen asetelma on selvimmillään kahden ihmisen erityisessä kohtaamisessa: jos toinen ihminen on hetkellisesti tai pysyvästi toisen ihmisen armoilla, liittyen esimerkiksi väkivallan, kuoleman tai sairauden tilanteeseen, on sillä, jolla on valta tällaisessa tilanteessa, poikkeuksellinen mahdollisuus tutkia, mitä tarkoittaa ratkaista oma hyvä ja paha, oikea ja väärä eettisesti. Eettinen käsky älä tapa voi perustua vain mahdollisuuteen surmata toinen ihminen.