Sosiaalisella innovaatiolla tarkoitetaan käytäntöön vietyjä innovaatioita, jotka vaikuttavat myönteisesti ihmisten elämään vastaamalla heidän sosiaalisiin tarpeisiinsa. Parannukset voivat olla esimerkiksi uusia toimintatapoja, strategioita tai organisaatioita. Useimmiten sosiaaliset innovaatiot liittyvät yhteiskunnan toimintaan, terveyteen ja hyvinvointiin, koulutukseen ja työoloihin. Sosiaalisilla innovaatioilla nähdään merkittävä rooli kansalaisyhteiskunnan vahvistamisessa.[1]
Sosiaalinen innovaatio on usein uudenlainen yhdistelmä useista jo olemassa olevista käytännöistä. Yleistä niille on eri alojen ja organisaatioiden rajojen ylittäminen ja aikaisemmin kohtaamattomien yksilöiden tai ryhmien yhteen saattaminen.[2]
Suomalaisia sosiaalisia innovaatioita hallinnon alalla ovat esimerkiksi eduskunnan tulevaisuusvaliokunta sekä naisten äänioikeus ja 40 prosentin kiintiö. Sosiaalipolitiikan ja terveyden alalla tehtyjä sosiaalisia innovaatioita ovat muun muassa taloyhtiöt, työeläkejärjestelmä, lasten päivähoito, isyysvapaa, äitiyspakkaus, sosiaalinen sekoittaminen asuntopolitiikassa, maksuton kouluateria, rikosten sovittelu, terveyskeskukset, äitiys- ja lastenneuvola ja Pohjois-Karjala-projekti. Myös koko maan kattava kirjasto ja peruskouluverkko, maksuton koulutus, opintotuki ja vapaa sivistystyö ovat tärkeitä suomalaisia sosiaalisia innovaatioita.[1]
Hallinnollisten. sosiaalipoliittisten, terveyteen, sivistykseen ja kansalaisyhteiskuntaan liittyvien sosiaalisten innovaatioiden lisäksi voidaan tiettyjä keksintöjä pitää teknisinä sosiaalisina innovaatioina. Näitä ovat esimerkiksi avoimen lähdekoodin ja Wikipedia-yhteisöjen toimintatavat ja -kulttuuri. Myös viime vuosina yleistyneet, sosiaalisen median luomille mahdollisuuksille syntyneet tempauspäivät, kuten Ravintolapäivä ja Siivouspäivä voidaan luokitella teknisiksi sosiaalisiksi innovaatioiksi.