Stoningtonin saari on kalliosaari, joka sijaitsee Margueritenlahdella Etelämantereella. Saari on 750 metriä pitkä ja 370 metriä leveä. Se on ollut aiemmin yhdistyneenä kinostuneella lumella mantereen puolella olevaan jäätikköön. Stoningtonin naapurisaaria ovat muun muassa Neny-saari ja Karhusaari.
Stoningtonin saari valittiin yhdysvaltalaisen United Service -retkikunnan itäiseksi tukikohdaksi tutkimusretkellä 1939–1941. Se sai nimensä connecticutilaisen Stoningtonin sataman mukaan. Stonington oli vuonna 1820 Etelämantereelle purhehtineen aluksen kotisatama.[1] Tukikohtaa käytti myös British Antarctic Survey. Tukikohta oli käytössä helmikuuhun 1975 ja kunnostettiin uudelleen käyttöön 1992.[2] Tukikohdan rakennukset ovat suojeltuja Antarktiksen sopimuksen nojalla.[3]