Suomen aateli tarkoittaa Suomen Ritarihuoneen jäseniä. Aatelisto oli Suomen sääty-yhteiskunnan ylin luokka. Se alkoi muodostua Suomessa 1200-luvulla, kun ristiretkien yhteydessä maata valloittaneet, pääasiassa ruotsalaiset ja saksalaiset suvut, saivat verovapauden varustamalla sotilaan kuninkaalle. Heistä tuli rälssimiehiä, 1500-luvulta alkaen aatelismiehiä. Pelkästään varustamalla sotilaan saattoi siis päästä ritareiksi, valtaneuvoksiksi ja linnanpäälliköiksi, kuten mahtavat suomalaiset rälssisuvut tuohon aikaan. Rälssioikeudesta eli aateloinnista tuli periytyvää 1500-luvulla, ja myöhemmin se ei vaatinut enää vastasuoritusta.[1]
Aateli oli Suomessa vuodesta 1435 alkaen yksi neljästä vallitsevasta sääty-yhteiskunnan säädystä. Aatelissäätyyn kuulumisesta tuli usein edellytys kaikkein korkeimpiin valtionvirkoihin kuulumiseen. Kaikkein ylimpänä oli ylhäisaateli, jonka alapuolella oli runsaslukuisempi mutta köyhempi alhaisaateli. Ritarihuone perustettiin vuonna 1818 Suomen ruotsalaisaatelille sekä suomalaisille, joita tsaari ylensi aatelismiehiksi aina vuoteen 1912 saakka. 1900-luvun alun jälkeen aatelilla ei ole Suomessa ollut enää poliittista merkitystä.[1] Suomen aatelisto on kuitenkin edelleen olemassa valtion tunnustamana julkisyhteisönä voimassa olevan ritarihuonejärjestyksen mukaisesti.