Suomen huonekaluteollisuus kuuluu valtaosin suomalaiseen puusepänteollisuuteen, joka on kehittynyt Suomen runsaiden metsävarojen ja puunkäytön perinteen ansiosta kansainvälisestikin merkittäväksi toimialaksi. Puupohjaisten materiaalien lisäksi Suomessa on valmistettu huonekaluja myös metallista ja muoveista. Huonekaluteollisuuteen kuuluu kodin huonekalujen valmistajia, toimisto- ja julkiskalusteyrityksiä, keittiökalusteiden ja muiden kiintokalusteiden tekijöitä sekä mittatilauksena erilaisia erikoiskalusteita valmistavia yrityksiä. Ala työllisti suurimmillaan 1980-luvun lopulla lähes 14 000 suomalaista, Suomen 1990-luvun alun lamavuosina noin 5 000[2] ja 2010-luvun lopulla noin 8 000[3]. Huonekalualan osuus Suomen bruttokansantuotteesta oli läpi 2010-luvun noin 0,6 prosenttia[4].
Huonekalujen tuotanto kehittyi Suomessa 1800-luvun lopulta lähtien pienistä puusepänverstaista kohti suurempia ja tehokkaampia teollisuuslaitoksia, suurimpina lahtelaiset Asko ja Isku, joskin alalla on yhä paljon pieniä yrityksiä etenkin Lahden seudulla ja muutamissa Etelä-Pohjanmaan kunnissa. Vielä 1900-luvun loppuvuosikymmeninä Suomessa tuotettiin kymmenissä tehtaissa suuria määriä mäntypuisia huonekaluja, joita vietiin erityisesti Ruotsiin, Saksan liittotasavaltaan ja Neuvostoliittoon sekä etenkin ruotsalaisen Ikean kautta muuallekin maailmaan. Sittemmin huonekaluala on Suomessa kustannussyistä painottunut volyymituotannon sijaan korkeamman laatu- ja hintatason tuotteisiin sekä mittatilauksena tehtäviin erikoiskalusteisiin muun muassa Suomessa rakennettuihin risteilyaluksiin.[5]
Huonekaluteollisuus oli merkittävä osa Suomen taideteollisuuden ja muotoilun menestystarinaa 1960-luvulta alkaen, kymmenisen vuotta lasi- ja keramiikkaesineiden maineen nousun jälkeen[6]. Kansainvälisesti tunnettuja suomalaisia huonekaluja ovat Alvar Aallon jo 1930-luvulla suunnittelemat ja Artekin markkinoimat koivuhuonekalut sekä Eero Aarnion ja Yrjö Kukkapuron 1960-luvulta alkaen suunnittelemat futuristiset lujitemuovikalusteet, kuten Pallotuoli ja Karuselli-nojatuoli.
Vuosituhannen vaihteeseen saakka Suomesta vietiin ulkomaille suuremmasta arvosta huonekaluja kuin tänne tuotiin, mutta 2000-luvulla kehitys kääntyi päinvastaiseksi niin, että vuonna 2017 huonekalutuonti oli vientiin verrattuna arvoltaan noin nelinkertainen. Yhtenä syynä tuonnin kasvuun on vuonna 1996 Suomeen laajentunut ruotsalaisjätti Ikea, jonka osuus suomalaisesta huonekalujen vähittäiskaupasta oli vuonna 2017 jo kolmannes. Syinä viennin pienentymiseen ovat muun muassa Neuvostoliiton romahtamisen aiheuttama idänkaupan loppuminen sekä Ikean sopimusvalmistuksen siirtyminen 1990-luvulla Suomea halvempiin maihin, kuten uudelleen itsenäistyneisiin Baltian maihin ja Puolaan.[7][5]
- ↑ Martela Oyj osti tilamuutospalveluyhtiö Grundell Oy:n Cision. 2.1.2012. Viitattu 19.11.2021.
- ↑ Sarantola-Weiss 1995, s. 200.
- ↑ Sipiläinen 2019, s. 20.
- ↑ Sipiläinen 2019, s. 30.
- ↑ a b Sipiläinen 2019, s. 32–33.
- ↑ Huonekaluteollisuuden historia Puusepänteollisuus ry. Viitattu 18.11.2021.
- ↑ Sarantola-Weiss 1995, s. 194–197.