Suomen katujengit ovat alkaneet muodostua poliisin mukaan 2020-luvun alussa. Katujengejä on syntynyt Helsingin ja Turun seuduille. Suomessa oli vuonna 2022 poliisin arvion mukaan 11 katujengiä. Niissä oli noin 200 jäsentä, joista valtaosa on maahanmuuttajataustaisia nuoria.[1] 2020-luvun puoliväliä lähestyttäessä poliisi havaitsi viitteitä, että katujengien rikollinen toiminta olisi ammattimaistunut.[2] Tuolloin merkkejä jengiytymisestä näkyi myös pienissä kaupungeissa. Esimerkiksi Pietarsaaren seudulta on myös yhteyksiä pääkaupunkiseudun katujengeihin, ja paikallinen poliisi on tunnistanut, että kaupungilla liikkuu väkivaltaa käyttäviä jengejä.[3]
Poliisi määrittelee katujengeiksi tiettyihin kaupunginosiin leimautuvat ryhmät, joissa toimii useita tunnistettuja henkilöitä ja joiden keskuudesta on kyetty tunnistamaan hierarkiaa ja johtohahmoja. Ryhmillä on usein käytössään kaupunginosaan perustuvia tunnuksia. Poliisin mukaan katujengeillä on tapana ottaa keskenään väkivaltaisesti yhteen. Jengeille on tavallista rikollinen toiminta kuten huumekauppa. Ne suhtautuvat välinpitämättömästi tai kielteisesti järjestäytyneeseen yhteiskuntaan.[4]
2010-luvun ja 2020-luvun taitteesta alkaen pääkaupunkiseudulla on toiminut useita ulkomailta tulleita rikollisryhmiä, jotka ovat saaneet yhä enemmän jalansijaa muun muassa huumausainekaupasta. Poliisi on todennut, että katujengit voivat olla näille ryhmittymille otollista maaperää katukaupan pyörittämiseen. Aikaisemmin nämä ulkomaiset rikollisryhmät järjestivät lähinnä huumausaineiden maahantuontia, mutta nyt todella monella ryhmällä on myös huumeiden levitystoimintaa Suomessa. Nähtävissä on myös, että pääkaupunkiseudulla vaikuttavat ulkomaalaisten rikollisryhmät saavat apua ulkomailta.[5] Myös Turussa ja muissa isoissa kaupungeissa on tapahtunut jengiytymistä.[6] Poliisin mukaan katujengit voivat olla ulkomailta Suomeen levittäytyneille rikollisryhmille otollista maaperää huumeiden katukaupan pyörittämiseen.[5] Poliisin mukaan Suomessa toimivilla katujengeillä on ulkomaisia yhteyksiä Ruotsin lisäksi ennen kaikkea Isoon-Britanniaan.[2]
Vuonna 2020 ulkomaalaistaustaisten rikollisjengien ja jengiläisten määrän odotettiin kasvavan tulevaisuudessa.[7] Keskusrikospoliisin järjestäytyneen rikollisuuden tiedusteluyksikön johtaja Christer Ahlgren sanoi vuonna 2022, että järjestäytynyt rikollisuus ottaa Suomen yhteiskunnasta koko ajan kovempaa otetta. Suomessa toimii myös sukulaisuuden ja etnisen taustan ympärille syntyneitä, rikollista toimintaa harjoittavia klaaneja.[8] Katujengeihin liittyy läheisesti roadman-kulttuuri, joka on jengiytymisen esivaihe.[3]
Kriminologian ja oikeuspolitiikan tutkijan Markus Kaakisen mukaan syksyyn 2023 mennessä Suomen jengien tilanne oli kehittynyt sellaiseksi, että vaarana on, että väkivaltaisten katujengien määrä ja toiminta voivat lisääntyä Ruotsin tapaan Suomessakin. Tuota voi edesauttaa, jos Ruotsin jengit levittävät toimintaansa myös Suomeen. Levittäytymisestä oli tuolloin nähtävissä ensimmäisiä merkkejä, sillä poliisi epäili, että ruotsalainen järjestäytynyt rikollisuus on merkittävässä roolissa huumeiden salakuljetuksessa Suomeen.[4] Saman etnisen taustan omaavien maahanmuuttajien eli somalien Dödspatrullen-jengin organisaation epäiltiin tuoneen Suomeen satoja kiloja erilaisia huumeita.[4][9][10] Kaakisen mukaan Suomen seurata kotimaan katujengien osalta neljää asiaa, jotka voivat kertoa tilanteen huonontumisesta. Yksi niistä on suomalaisiin katujengeihin ja niihin kytkeytyvien ihmisten määrä, joka ei hänen mukaansa saisi päästä kasvamaan niin suureksi, ettei poliisilla olisi enää kykyä puuttua heidän toimintaansa. Toinen mahdollinen uhka on katujengien toiminnan muuttuminen entistä kansainvälisemmäksi. Tähän kytkeytyy myös kolmas mahdollinen uhka eli toiminnan muuttuminen entistä organisoidummaksi ja järjestäytyneemmäksi. Neljäs uhka on ampuma-aseiden korkea määrä.[4]
Vuoden 2024 lopussa pohjoismaiset poliisijärjestöt kertoivat, että ne ovat jäämässä Ruotsista alkaneen jengiväkivallan jalkoihin. Järjestöjen kannanoton mukaan poliisit eivät pystyneet enää vastaamaan ja ehkäisemään jengiväkivallan leviämistä koko Pohjoismaiden ongelmaksi. Kannanoton allekirjoittivat poliisijärjestöt Suomesta, Ruotsista, Tanskasta, Norjasta ja Islannista. Järjestöt luettelivat tiedotteessaan useita eri järjestäytyneen rikollisuuden tapauksia eri puolilta Pohjoismaita.[11]
<ref>
-elementti; viitettä :47
ei löytynyt