Suomen pankkikriisi oli Suomessa 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa pankkeja taloudellisesti vavisuttanut kriisi, jonka seurauksena valtiovalta ryhtyi tukemaan pankkeja niin sanotulla pankkituella.
Pankkikriisin taustalla oli rahoitusmarkkinoiden vapauttamista seurannut pankkien liiallinen luotonanto ja luotonotto, joka johti koko kansantalouden ylikuumenemiseen. Tätä kutsutaan 1980-luvun loppupuolen kasinotaloudeksi.[1] Hallitsematon riskinotto kostautui yleisen talouskehityksen taittuessa. Seurasi 1990-luvun alun lama. Pahimpaan kriisiin joutui säästöpankkisektori.