Suomenkielisellä pikakirjoituksella tarkoitetaan erityisesti suomen kieltä varten kehitettyjä pikakirjoitusjärjestelmiä ja niiden käyttöä. Pikakirjoituksella voi kirjoittaa käsin huomattavasti nopeammin kuin tavallista kirjoitusta käyttäen. Ensimmäiset suomenkieliset pikakirjoitusjärjestelmät kehitettiin 1870-luvulla. Aluksi käytössä oli kaksi eri järjestelmää, mutta Lars Neovius-Nevanlinnan kehittämä järjestelmä vakiintui pian ainoaksi käytössä olevaksi.
Pikakirjoitusjärjestelmiä kehitettiin erityisesti valtiopäivien tarpeisiin, mutta pikakirjoitusta on käytetty myös muualla muun muassa pöytäkirjojen tekemiseen sekä henkilökohtaisten muistiinpanojen tai päiväkirjojen kirjoittamiseen.
Pikakirjoituksen suosio oli huipussaan 1940-luvulta 1970-luvulle. Pikakirjoitusta opetettiin oppikouluissa ja kauppaoppilaitoksissa, mutta 1900-luvun loppupuolella pikakirjoituksen käyttö ja opetus vähenivät huomattavasti.[1][2][3]