Suor Angelica (Sisar Angelica) | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Alkuperäinen nimi | Suor Angelica | ||||||
Määritelmä | Yksinäytöksinen ooppera | ||||||
Säveltäjä | Giacomo Puccini | ||||||
Libretto | Giovacchino Forzano | ||||||
Tyylilaji | yksinäytöksinen ooppera | ||||||
Kieli | italia | ||||||
Kantaesitys |
14. joulukuuta 1918 Metropolitan Opera, New York City |
||||||
Aikajana Puccinin oopperoista | |||||||
|
Suor Angelica (Sisar Angelica) on toinen ooppera Giacomo Puccinin Il tritticosta eli triptyykistä.[1] Samaan kokonaisuuteen kuuluvat muut teokset ovat Il tabarro (Viitta) ja Gianni Schicchi. Ooppera kantaesitettiin Metropolitan-oopperassa vuonna 1918.
Giacomo Puccinin sisar Iginia oli abbedissana nimellä Giulia Enrichetta Luccan lähistöllä olevassa Vicopelacon luostarissa. Siellä Puccini kuuli tarina nuorena kuolleesta kauniista nunnasta Suor Angelicasta [2]. Kun Giovacchino Forzano toi nähtäväksi luonnoksia luostariin sijoitetun oopperan juonesta, Puccini hyväksyi tarinan heti. Forzano lähetti libreton 3. maaliskuuta 1917 Puccinille. Neitsyt Marian ilmestyksen latinankieliset tekstit Puccini sai Don Pietro Panichellilta. (Panichelli etsi myös tekstit Toscan Te Deumiin). Suor Angelica valmistui 14. syyskuuta 1917.
Musiikkiin Puccini loi ajatonta tunnelmaa, tehokeinoina olivat pienet asiat kuten lampaiden, lintujen ja mehiläisten äänet. Koko alkuosa kuvaa luostarin rauhallista ja hengellistä elämää. La zia principessa on naispuolinen Scarpia ja Puccinin ainoa alttopäärooli. La Zia Principessan sisääntulo on musiikillisesti tehokas. Allekirjoituskohtaus muistuttaa Toscan toisen näytöksen loppua; musiikki vie draamaa eteenpäin.
Rooman ensi-iltaan lisättiin Angelican aariaan Senza mamma jatkoa Ora che sei un angelo del cielo. Alkuperäisessä partituurissa oli myös intermezzon jälkeen aaria kukkasille. Se on poistettu.