Back Supermarine Spitfire Afrikaans Supermarine Spitfire AN سوبرمارين سبتفاير Arabic Supermarine Spitfire AST Supermarine Spitfire Bulgarian সুপারম্যারিন স্পিটফায়ার Bengali/Bangla Supermarine Spitfire Breton Supermarine Spitfire BS Supermarine Spitfire Catalan Supermarine Spitfire Czech
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Hyvin laajoja viitteettömiä osia. |
| Spitfire | |
|---|---|
 Supermarine Spitfire Mk IX. |
|
| Tyyppi | Hävittäjä |
| Alkuperämaa |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| Valmistaja | Supermarine |
| Suunnittelija | R. J. Mitchell |
| Ensilento | 6. maaliskuuta 1936 |
| Esitelty | 4. elokuuta 1936 |
| Tila | Ei käytössä |
| Pääkäyttäjät | Royal Air Force |
| Valmistusmäärä | 20 351 |
| Valmistusvuodet | 1938-1948 |
Supermarine Spitfire oli Yhdistyneen kuningaskunnan ja monien muiden liittoutuneiden ilmavoimien käyttämä toisen maailmansodan aikainen yksimoottorinen ja yksipaikkainen hävittäjä. Historiankirjoituksen ansiosta konetyyppi on yksi parhaiten tunnettuja toisen maailmansodan aikaisia ilma-aluksia. Koneita rakennettiin yli 20 300 kappaletta eri versioina koko sodan ajan. Ne palvelivat ympäri maailmaa aina 1950-luvulle asti.
Lentäjät pitivät koneen käsiteltävyydestä ja ketteryydestä. Konetta kehitettiin jatkuvasti erityisesti uusilla moottoriversioilla, Rolls-Royce Merlin -moottorin mahdollistaessa kehitystyön ja uudet korkeaoktaaniset polttoaineseokset. Työ tasasi Luftwaffen sodan alkuvaiheessa saaman etumatkan ja piti koneen suorituskyvyn tasavertaisena sodan loppuun asti. Tyyppi säilyi ennen kaikkea hävittäjänä Hawker Typhoonin ottaessa roolin maavoimien tukikoneena ja maahyökkäystehtävissä. Spitfiren ongelmana oli suhteellisen lyhyt toiminta-aika, mikä rajoitti esimerkiksi Yhdysvaltojen päiväpommitusten saattamista ja Normandian maihinnousun jälkeen Luftwaffen voimien aktiivista etsimistä ja tuhoamista.[1]
Spitfiren ulkonäön tekivät tunnusomaiseksi elliptiset siivet ja kohokuomu.
Spitfire oli mukaelma Supermarinen pääsuunnittelijan Reginald Joseph Mitchellin (20. toukokuuta 1895 – 11. kesäkuuta 1937) aikaisemmin suunnittelemasta F.7/30:stä.
Spitfirestä tehtiin nelisenkymmentä erilaista versiota sodan aikana. Yksi niistä oli laivaston käyttöön suunnattu Seafire.
Menestyksekkäitä lentäjiä tyypillä olivat esimerkiksi Johnnie Johnson (43 varmistettua pudotusta Mk I–IX -versioilla), Adolph ”Sailor” Malan (32 pudotusta Mk I–V -versioilla) ja Eric Lock (23 pudotusta Mk I–V -versioilla; kaatui 1941 ilmatorjuntatulessa).[2]