Suuri harppaus (kiin. 大跃进, Dàyuèjìn) oli Kiinan kansantasavallassa vuosina 1958–1962 Mao Zedongin johdolla toteutettu taloudellinen ja sosiaalinen suunnitelma, jonka tavoitteena oli maan valtavan väestön avulla muuttaa Kiina takapajuisesta maatalousvaltaisesta taloudesta nykyaikaiseksi ja teollistuneeksi kommunistiseksi yhteiskunnaksi.[1]
Sen osa-alueita oli maatalouden kollektivisointi perustamalla suuria kansankommuuneja, maaseudun teollistaminen etenkin perustamalla pieniä teräsmasuuneja, suuret julkiset hankkeet, kuten patojen ja teiden rakentaminen sekä kollektiiviset sosiaalipalvelut, kuten ruoan, koulutuksen ja terveydenhoidon järjestäminen.
Kansankommuunit johtivat tuotannon laskuun, koska yksilölliset kannustimet ja omistajuus puuttuivat. Paikallisjohtajat raportoivat maaseudulta ylisuuria tuotantolukuja, mikä johti siihen, että valtio keräsi liian suuria osuuksia sadoista verotuksena, jättäen ihmiset ilman ruokaa. Maaseudun pienimuotoinen terästuotanto epäonnistui, koska teräksen laatu oli heikkoa tai käyttökelvotonta. Raaka-aineeksi kerättiin talousesineitä ja työkaluja, jotka näin menetettiin. Patohankkeet toteutettiin ilman asiantuntemusta, mikä johti maan eroosioon ja viljelysmaan köyhtymiseen. Mao ja kommunistinen puolue eivät myöntäneet epäonnistumisia, kritiikin vaientaminen hidasti ongelmiin puuttumista.
Suuri harppaus oli valtava inhimillinen katastrofi, jonka uhreina kuoli arviolta 45 miljoonaa ihmistä. Se perustui myös terroriin ja systemaattiseen väkivaltaan, jossa noin 2,5 miljoonaa ihmistä kidutettiin kuoliaaksi tai murhattiin. Monilta uhreilta vietiin tarkoituksella ravinto, ja he nääntyivät nälkään.[2] Valtavassa nälänhädässä kuoli kymmeniä miljoonia ihmisiä. Kyseessä oli mahdollisesti tuhoisin nälänhätä ihmiskunnan historiassa.