Suurmogulien valtakunta مغلیہ سلطنت (Urduksi) Mug̱liyah Salṭanat |
|
---|---|
Valtiomuoto | Absoluuttinen monarkia |
Hallitsija | Babur (1526–1530), Bahadur Shah II (1837–1857) |
Pääkaupunki |
Agra (1526–1540; 1555-1571) Fatehpur Sikri (1571–1585) Lahore (1586–1598) Agra (1598–1648) Shahjahanabad, Delhi (1648–1857) |
Pinta-ala | |
– yhteensä | 4 000 000 (1690) km² |
Väkiluku | 145 000 000 (1650) |
Kielet | Uzbekki (äidinkieli), persia (hallinnon kieli), urdu |
Valuutta | Rupia |
Edeltäjä(t) |
Delhin sulttaanikunta Rajput Bengalin sulttaanikunta Bhatin kuningaskunta |
Seuraaja(t) |
Maratin valtakunta Englannin Itä-Intian kauppakomppania, Brittiläinen Intia |
Suurmogulien valtakunta (pers. دولتِ مغل) oli laajimmillaan suurinta osaa Intiasta sekä osia Afganistanista ja Persiasta hallinnut turkkilais-mongolialainen valtakunta, joka oli olemassa vuosina 1526–1857. Valtakunnan perusti timuridihallitsija Babur vuonna 1526 lyödessään Delhin sulttaanikunnan viimeisen hallitsijan Ibrahim Lodin[1]. Sana moguli merkitsee mongolia; mogulit pitivät itseään mongolien jälkeläisinä sekä suvun isänpuoleisen kantaisän Timur Lenkin että Baburin äidin kautta. Mogulit olivat islaminuskoisia, mutta valtakunnan asukkaista suurin osa oli hinduja.
Valtakunnan perusalue oli valloitettu toisen mogulihallitsijan, Humayunin, aikana, mutta Akbarin aikana se kasvoi vielä huomattavasti. Akbarin pojanpoika Shah Jahan rakennutti vuosina 1630–1653 kuuluisan Taj Mahalin Agraan[2].
Aurangzebin kuoltua vuonna 1707 valtakunta alkoi taantua ja teki tilaa hindujen maratien valtakunnalle[1]. Moguleilla oli jonkin verran valtaa vielä 150 vuotta, kunnes britit hajottivat valtakunnan lopullisesti sepoykapinan jälkeen vuonna 1857[1].