Symbolismi oli 1800-luvun loppupuolen Ranskassa ja Belgiassa alkunsa saanut, ihmisen sisäistä elämää kuvannut taidesuuntaus, joka vaikutti kuvataiteissa, kirjallisuudessa ja teatterissa ja jolle oli ominaista symbolien käyttö. Kuvataiteissa symbolismi oli vastareaktio realismille ja naturalismille sekä impressionismille, jotka vaativat todellisuuden kuvaamista ”sellaisena kuin se on”.[1][2] Symbolismin mukaan taiteen tehtävänä oli sen sijaan pyrkiä kuvaamaan näkyvän maailman taakse kätkeytyviä alitajuisia näkyjä ja mielikuvia. Läheinen käsite symbolismille on syntetismi. Yleensä symbolismilla tarkoitetaan taiteen aatteellista sisältöä, syntetismi puolestaan viittaa teosten muotokieleen, esimerkiksi maalaustaiteessa tietynlaiseen maalaustapaan. Usein symbolistinen sisältö ja syntetistinen muoto kohtaavat samassa teoksessa. [2]