Talonpoikaismarssi (ruots. bondetåget)[1] oli Helsingissä 7. heinäkuuta 1930 järjestetty äärioikeistolaisen lapuanliikkeen mielenosoitus, johon osallistui yli 12 000 eri puolilta Suomea saapunutta liikkeen kannattajaa. Se oli lapuanliikkeen lyhyeksi jääneen historian merkittävin voimannäyttö, joka oli suunnattu ensisijaisesti kommunisteja vastaan, mutta sen tarkoituksena oli myös painostaa Suomen hallitusta. Senaatintorilla pidetyn pääjuhlan kutsuvieraina olivat muun muassa tasavallan presidentti L. K. Relander, pääministeri P. E. Svinhufvud hallituksineen sekä oikeistopuolueiden kansanedustajia, maan sotilasjohtoa ja sisällissodan valkoisen armeijan ylipäällikkö kenraali C. G. E. Mannerheim. Ulkoisilta piirteiltään talonpoikaismarssi muistuttikin 16. toukokuuta 1918 järjestettyä valkoisten voitonparaatia.[2]
Talonpoikaismarssin alkuperäisenä tarkoituksena oli liian maltillisena ja toimettomana pidetyn Kyösti Kallion hallituksen kaataminen. Kun päätavoite toteutui jo muutamaa päivää ennen marssia, keskittyi mielenosoitus vastustamaan kommunismia. Lapuanliikkeen johtaja Vihtori Kosola vaati puheessaan eduskunnalta kommunistien toiminnan kieltävää lainsäädäntöä. Muita pääpuhujia olivat hurmoshenkisiä uskonnollisia puheita pitäneet papit K. R. Kares ja Väinö Malmivaara, jotka vaativat muun muassa kristinuskon rienauksen lopettamista. Vasemmistolaisten lisäksi tapahtuma herätti vastustusta maltillisen oikeiston piirissä, sillä lapuanliikkeen pelättiin marssin yhteydessä yrittävän vallankaappausta.[2]
- ↑ bondetåget hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi) Viitattu 1.4.2019.
- ↑ a b Perälä, Reijo: Talonpoikaismarssin tarkoituksena oli osoittaa, miten valkoista Suomea piti hallita 8.9.2006. Yle Elävä arkisto. Viitattu 20.12.2006.