tar (engl. tape archive) on alun perin Unix-järjestelmissä käytetty tiedostomuoto, ja kyseisen tiedostomuodon käsittelyyn käytetty ohjelma. Nykyisin tar-tiedostomuoto ja ohjelman käyttöparametrit on määritelty POSIX.1-standardissa (1988 ja 2001), ja tiedostomuotoa tuetaan myös monissa muissa ei-POSIX-käyttöjärjestelmissä.
Alun pitäen ohjelma ja tiedostomuoto luotiin varmuuskopioiden tekemiseen nauha-asemalle ja muille sarjamuotoiseen tallentamiseen pohjaaville varmuuskopiolaitteille. Nykyisin sitä käytetään laajalti Unixin kaltaisissa järjestelmissä tiedostojen pakkaukseen yhteen tiedostoon, tavallisesti varmuuskopiointia, levittämistä tai siirtämistä varten. Sarjamuotoisuus näkyy edelleen siinä, että tar-ohjelma voi lukea arkistotiedoston standardisyötteestä ja kirjoittaa sen standardiulostuloon, ja mahdollistaa täten tiedon putkittamisen toiseen ohjelmaan. Haittana on se, että yksittäisten tiedostojen purkaminen tiedostosta on vaikeampaa, koska tar-tiedosto pitää lukea alusta alkaen purettavaa tiedostoa etsittäessä.
Tar-tiedostomuoto ei sisällä itsessään tiedon pakkausta. Tämän takia tar-tiedostot tyypillisesti pakataan vielä toisella ohjelmalla. Vanhemmissa Unix-järjestelmissä käytettiin compress-ohjelmaa, mutta nykyisin käytännön standardeja ovat gzip, bzip2 ja xz. Tar-tiedostojen tiedostopäätteinä ovat siis .tar.gz tai .tgz, jos tiedosto on pakattu gzip-ohjelmalla, tai .tar.bz2 jos tiedosto on pakattu bzip2-ohjelmalla.