Tarmo Manni

Tarmo Manni
Tarmo Manni 1950-luvun alussa.
Henkilötiedot
Syntynyt	30. heinäkuuta 1921 Saarijärvi
Kuollut	24. syyskuuta 1999 (78 vuotta) Helsinki
Ammatti	näyttelijä
Näyttelijä
Aktiivisena	1944–1989
Merkittävät roolit	Mielipuolen päiväkirja Tuntematon sotilas Gabriel, tule takaisin
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Tarmo Manni (30. heinäkuuta 1921 Saarijärvi – 24. syyskuuta 1999 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän työskenteli valtaosan 44 vuotta kestäneestä urastaan Suomen Kansallisteatterissa. Tarmo Manni tunnettiin muuntautumiskykyisenä ja vahvasti omaleimaisena näyttelijänä. Teatteritaiteessa Manni oli tietoisesti diiva, yleisöään järkyttävä ja esityksen varastava loistelias ilmaisija. Hänen näyttelijänlaatunsa määritteenä oli yleensä hullu nero, klovni tai narri.

Keski-Suomen maaseudulla varttunut Manni kävi Suomen Teatterikoulun vuosina 1943–1945. Yleissivistävässä opinahjossa hänen arkaainen lähtökohtansa painui taka-alalle, ja persoonallinen lahjakkuus ja luonne nousivat näkyviksi. Manni sai ensimmäisen kiinnityksensä Helsingin Kansanteatteriin kaudeksi 1945–1948. Sen jälkeen hän sai Eino Kalimalta kutsun Suomen Kansallisteatteriin, jossa hän näytteli uransa loppuun vuoteen 1986 asti.

Mannin viimeinen ja tunnetuin näyttämötyö oli Aksenti Ivanovits P. Nikolai Gogolin näytelmässä Mielipuolen päiväkirja. Mannin rooligalleriaan kuului myös muun muassa useita Anton Tšehov -tulkintoja. Jäähyväisnäytännössään Kansallisteatterissa Manni ainoastaan istui näyttämölle kannetulla tuolilla musiikkia kuunnellen.

Manni esiintyi teatterin ohella myös useissa elokuva- ja televisiorooleissa. Hänen elokuvarooleistaan tunnetuimpia ovat pääosa Valentin Vaalan komediassa Gabriel, tule takaisin (1951) sekä Honkajoen rooli Edvin Laineen Tuntemattomassa sotilaassa (1955). Mannille myönnettiin professorin arvo vuonna 1982. Pro Finlandia -mitalin hän sai 1973.