Tarton hiippakunta

Tarton hiippakunta oli keskiaikainen valtio Virossa. Se oli yksi viidestä Liivinmaan liiton valtiosta. Nimensä mukaisesti se hallitsi Tarton aluetta. Tartosta muodostui tärkeä hansakaupunki.

Tarton hiippakunta oli perustettu 1200-luvun alussa ja ensimmäiset piispat olivat Hermann von Buxhöwden 1224–1248 ja Alexander 1263–1268. Riian piispa Albert nimitti veljensä Hermannin juuri perustetun hiippakunnan piispaksi. Alexander on käyttänyt itsestään myös titteliä Karjalan piispa, mutta sen taustasta ei ole tietoa. Yksi tieto, mikä liittyy Karjalaan on, että 24.marraskuuta vuonna 1232 paavi Gregorius IX lähetti Kalpaveljesten ritarikunnalle kirjeen, jossa pyysi ritarikuntaa suojelemaan Suomea novgorodilaisten hyökkäyksiä vastaan.

Tarton piispa alkoi myöntää vasalleilleen läänityksiä 1220-luvulla.^[1]

Kun Riiasta tuli 1255 arkkihiippakunta, Tarton piispa jäi sen alaiseksi. Tarton piispalla oli myös maallinen valta, toisin kuin piispalla Tallinnassa, jossa valtaa käytti Liivinmaan ritarikunta. Tarton piispan joukot osallistuivat usein Liivinmaan ritarikunnan sotaretkiin Venäjälle sekä ennen että jälkeen Peipsijärven taistelua. Hermannin linnan perustamisen jälkeen Aleksanteri Nevski joukkoineen hävitti Tarton hiippakuntaa^[2].

Moskovan Venäjän sotajoukot valtasivat Tarton hiippakunnan Liivinmaan sodan alussa kesä-heinäkuussa vuonna 1558. Piispa kyyditettiin Moskovaan.^[1]

Tarton tuomiokirkon rauniot ovat edelleen pystyssä, vaikka se on ollut raunioina jo 400 vuotta.

1. ↑ ^{a b} Zetterberg, Seppo: Uusi Viron historia, s. 50, 73. SKS, 2017. ISBN 978-952-222-838-3
2. ↑ Zetterberg s. 43.