Tekstuaalitieteet (engl. textual scholarship, textual studies) on tekstien kirjoittamista, variaatiota ja välittymistä tutkivien tieteiden yhteisnimitys. Tutkimuskysymykset ovat pääasiassa historiallisia. Ne voivat liittyä esimerkiksi kirjoitus- ja kirjapainotapojen kehittymiseen, tietyn kirjailijan tapaan kirjoittaa ja revisioida teoksiaan, tekstien toimittamisen historiaan, kirjojen lukemiskulttuurin tutkimukseen, sensuurikäytäntöihin tai jonkin tekstin aitouden selvittämiseen. Tekstuaalitieteisiin kuuluvat muun muassa tekstien alkuperää ja variaatiota selvittävä tekstikritiikki, käsin kirjoitettuja tekstejä ja kirjoituskäytäntöjä tutkiva paleografia, teosten syntyprosesseihin keskittyvä geneettinen kritiikki (ransk. critique génétique)[1], kirjahistoria sekä bibliografian eri suuntaukset ja tieteellinen editointi. Tutkimuskohteina voi olla kirjallisuutta tai historiallisia dokumentteja, vanhimmista säilyneistä kirjoituksista nykypäivään.
Osa tekstuaalitieteiden alaan kuuluvista tutkimussuuntauksista keskittyy tiettyihin materiaalisiin aineistoihin tai tekstilajeihin. Sellaisia ovat muun muassa koville pinnoille kaiverrettuihin kirjoituksiin keskittyvä epigrafiikka, käsikirjoituksia konkreettisina esineinä tarkasteleva kodikologia, historiallisia asia kirjoja tutkiva diplomatiikka ja painettuja kirjoja materiaalisesti tarkasteleva analyyttinen bibliografia. Tutkimuksen tuloksena voi syntyä artikkeleiden ja monografioiden ohella kriittisiä tai muita tieteellisiä editioita, bibliografioita, digitaalisia arkistoja ja korpuksia sekä arkistoluetteloita.[2][3][4][5]