Telekuuntelu tarkoittaa pakkokeinoa, jossa suomalainen viranomainen kuuntelee tai tallentaa viestintää ja/tai sen tunnistetietoja salassa sen kohteelta.
Telekuuntelun tarkka lainopillinen käsite määritetään pakkokeinolain (806/2011) 10 luvun 3 §:ssä[1]. Siinä telekuunteluksi määritetään sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa (917/2014) tarkoitetun yleisen viestintäverkon tai siihen liitetyn viestintäverkon kautta teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen vastaanotettavan taikka siitä lähetetyn viestin kuuntelua, tallentamista ja muuta käsittelyä viestin sisällön ja siihen liittyvien tunnistamistietojen selvittämiseksi.[2]