Terfenol-D

Terfenol-D on metalliseos, joka koostuu raudasta johon on seostettu harvinaisia alkuaineita terbiumia ja dysprosiumia. Se ei ole koostumukseltaan stoikiometrinen aine vaan sen rakenne on muotoa Te_xDy_1-xFe_y (ainesosien suhteet x=0,3; y=1,9–1,195). Se on magnetostriktiivinen materiaali, joka muuttaa muotoaan ulkoisen magneettikentän vaikutuksesta. Se kehitettiin alkujaan 1970-luvulla Yhdysvaltojen laivaston Naval Ordnance Laboratory tutkimuskeskuksessa. Nimi tulee sanoista terbium, rauta (Fe), Naval Ordnance Laboratory (NOL), ja dysprosium.^[1][2][3]

Tällä seoksella on suurin tunnettu magnetostriktiivinen siirtymä (venymä tai kutistuma). Terfenol-D:stä valmistetun kappaleen pituus muuttuu jopa 2 000 µm/m kun magneettikentän voimakkuus muuttuu nollasta saturaatioarvoonsa 159,155 kA/m (2 kOe) tai toisin päin, huoneenlämpötilassa. Tämä myötymä on noin sata kertaa suurempi kuin nikkelillä. Terfenol-D:tä käytetään laivojen kaikuluotaimissa ja magnetomekaanisissa sensoreissa ja toimilaitteissa kuten mikrokokoisissa pumpuissa ja venttiileissä.^[1][3]

1. ↑ ^{a b} B. Bhattacharya: Terfenol and Galfenols: Smart Magnetostrictive Metals for Intelligent Transduction (arkistoitu) Viitattu 4. marraskuuta 2015 (englanniksi)
2. ↑ Marcelo Dapino, Alison Flatau & Frederick Calkins: Statistical Analysis of Terfenol-D material properties Viitattu 4. marraskuuta 2015 (englanniksi)
3. ↑ ^{a b} Gupta, C. K. & Krishnamurthy, N. (2005). "Luku 1.7.3: Terfenol (sivut 52–53)". Extractive metallurgy of rare earths (PDF). CRC Press. ISBN 0-415-33340-7