”The Last Time” The Rolling Stones | ||
---|---|---|
Singlen tiedot | ||
Albumilta | Out of Our Heads (USA-painos) | |
Julkaistu | 26. helmikuuta 1965 | |
Formaatti | 7"-single | |
Tuottaja(t) | Andrew Loog Oldham | |
Tyylilaji | rhythm and blues, rock | |
Kesto | 03.41 | |
Levy-yhtiö | Decca Records London Records | |
Listasijoitukset | ||
1. (3 viikkoa, 6. maaliskuuta 1965)[1] | ||
The Rolling Stonesin muut singlet | ||
”Little Red Rooster” 1964 |
”The Last Time” 1965 |
”(I Can’t Get No) Satisfaction” 1965 |
The Last Time on brittiläisen The Rolling Stones -yhtyeen vuonna 1965 ilmestynyt kappale ja single. Siitä muodostui yhtyeen kolmas perättäinen Britannian listaykköseksi noussut hitti, ja ensimmäinen, joka oli yhtyeen jäsenten, Mick Jaggerin ja Keith Richardsin omaa käsialaa. Kappale sisältyy Out of Our Heads -albumin Amerikan-painokselle.
Kappaleeseen antoi inspiraation The Staples Singers -yhtyeen vuonna 1955 levyttämä gospel-sävellys ”This May Be the Last Time”, joka oli ollut sävyltään positiviinen ja hengellinen laulu. ”The Last Timen” tekijät, Mick Jagger ja Keith Richards, muuttivat laulun sanoman tylyksi viestiksi tyttöystävälle. The Staples Singers ei saanut korvauksia kappaleesta, koska laulu oli vanha perinnesävelmä.[8]
Suomessa Markku Veijalainen totesi Iskelmä-lehden arvostelussa kappaleesta seuraavaa:
»The Last Time on mielestäni eräs parhaita esimerkkejä siitä, millainen iskelmän täytyy olla, että siitä tulisi menestys. Lähtiessään tätä levyä säveltämään, ovat herrat Jagger ja Richard varmaankin ajaneet takaa sitä, että kertakuuleman jälkeen jokaisen korvissa soi palterikitaroiden ”hornamainen” valitus. Levyssä on hyvin yksinkertainen ja joikuva melodianpoikanen, jota nuo edellämainitut kitarasoinnut sangen tehokkaasti tukevat. Tämä on jokseenkin karmeaa kitaramusiikkia, mutta siitä huolimatta se kuuluu ainakin minun henkilökohtaisiin suosikkisävelmiini...»
(Markku Veijalainen, Iskelmä 6/65[5])