The Stranglers

The Stranglers
The Stranglers, Brighton, 2014-03-06
Tiedot
Toiminnassa	1974–
Tyylilaji	Rock and roll punk rock protopunk New Wave
Kotipaikka	Guildford, Surrey, Iso-Britannia
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Jean-Jacques Burnel, basso Baz Warne, laulu, kitara Jet Black, rummut Jim Macaulay, rummut (kiertuerumpali 2013-) Dave Greenfield, koskettimet
Entiset jäsenet	Hugh Cornwell Hans Wärmling John Ellis Paul Roberts
Infobox OKNimi-testi OK

The Stranglers on brittiläinen rockyhtye, joka perustettiin 11. syyskuuta 1974, alkuperäisellä nimellään Guildford Stranglers. Yhtyeen kuuluisimpia hittejä ovat muun muassa ”No More Heroes”, ”Peaches”, "Duchess" ja "Golden Brown". The Stranglers siirtyi perustamisensa jälkeen musiikillisesti kohti punkrockia, mutta erottavana tekijänä moniin muihin ajan punkbändeihin oli erityisesti kosketinsoittimien (mm. Minimoog, Hohner Cembalet, Hammond ja Oberheim FVS^[1]) merkittävä rooli yhtyeen musiikissa. Yhtyeeltä ilmestyivät vuonna 1977 niin debyyttialbumi Rattus Norvegicus, kuin myös kakkosalbumi No More Heroes. Seuraavilla levyillä Black and White (1978) ja erityisesti The Raven (1979) yhtye siirtyi punkista kokeellisempaan ja monipuolisempaan ilmaisuun. Vuonna 1981 Stranglers julkaisi jälleen kaksi albumia: The Gospel According to the Meninblack oli monia tunnettuja salaliittoteorioita käsittelevä konseptialbumi, jonka kaupallinen menestys jäi heikoksi. Seuraaja La Folie oli konseptialbumi rakkaudesta. Levy sisälsi suurhitin Golden Brown ja se siivitti myös albumin menestykseen.

Vuonna 1983 julkaistulla albumillaan Feline yhtye uudisti jälleen tyyliään ja levyn äänimaailmaa hallitsevat akustiset kitarat, sähkörummut (rumpali Jet Black siirtyi pysyvästi käyttämään sähkörumpuja studiolevytyksissä) ja syntetisaattorit. Albumi nousi brittien albumilistan neljänneksi. Singlejulkaisuja olivat "European Female", "Midnight Summer Dream" ja Paradise.

Yhtyeen johtohahmoina toimivat bändin aloituksesta 1970-luvun puolivälistä aina 1990-luvun alkuun Hugh Cornwell (laulaja/kitaristi) sekä Jean-Jacques Burnel (laulaja/basisti). Hugh Cornwell erosi yhtyeestä vuonna 1990. Hänen viimeinen keikkansa Stranglersin riveissä (Alexandra Palace, Lontoo, 11. elokuuta) on taltioitu bändin livealbumille Saturday Night, Sunday Morning.^[2][3]

Rumpali Jet Blackin (Oik. nimeltään Brian Duffy) terveysongelmien vuoksi yhtyeen kiertuerumpalina on vuodesta 2013 lähtien toiminut Jim MacAulay. Black on vetäytynyt sivuun yhtyeen aktiivitoiminnasta ja kiertueilta.^[4]

1. ↑ Equipboard Inc: Dave Greenfield's Equipboard Equipboard. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
2. ↑ Stranglers Live Performances 1974-1990 www.xulucomics.com. Viitattu 23.11.2018.
3. ↑ The Stranglers - Discography and Biog www.scam69.com. Viitattu 23.11.2018.
4. ↑ The Stranglers guitarist Baz Warne on the departure of Jet Black and looking to the next 40 years The Argus. Viitattu 23.11.2018. (englanniksi)