Thomas Johanson

Thomas Johanson
Henkilötiedot
Syntynyt	3. kesäkuuta 1969 (ikä 55) Helsinki
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Thomas Mark Mikael Johanson (s. 3. kesäkuuta 1969 Helsinki) on suomalainen kilpapurjehtija ja olympiavoittaja. Hän voitti yhdessä Jyrki Järven kanssa 49er-luokan kultaa Sydneyn olympiakisoissa 2000.^[1] Kyseessä oli Suomen historian sadas olympiakulta kesäolympialaisissa. Johanson on kaikkien aikojen menestyneimpiä suomalaispurjehtijoita, sillä hänellä on sekä olympia-, MM- että EM-kultaa. Johanson on menestynyt E-jolla-, Laser- ja 49er-luokissa.

Johanson voitti Laser-luokassa maailmanmestaruuden vuonna 1993 sekä Euroopan-mestaruuden vuosina 1991 ja 1992.^[1][2][3][4]

Olympialaisissa Johanson sijoittui Laser-luokassa kahdeksanneksi Atlantassa 1996 ja voitti Jyrki Järven kanssa kultaa 49er-luokassa Sydneyssä 2000.^[1] Järven lopetettua kilpauransa Thomas Johansonin pariksi 49er-luokassa tuli Jukka Piirainen, jonka kanssa hän osallistui Ateenan olympiakisoihin 2004. Elokuussa 2005 Johanson ilmoitti lopettavansa kilpailu-uransa olympialuokissa.

Thomas Johanson siirtyi avomeripurjehdukseen 60 jalkaisten trimaraanien kautta Ericsson racing teamin miehistöön. Volvo Ocean Raceen 2008–2009. Miehistö voitti Volvo Ocean Racen kautta aikojen pisimmän etapin Quindaosta Kiinasta - Brasilian Rio De Janeiroon Johansonin toimiessa vahtipäällikkönä.

Thomas Johanson palasi Volvo Ocean Raceen 2012 osallistuen kilpailun viidennelle etapille Aucklandista - Itajaihin. Puma Ocean Racingin miehistön jäsenenä hän voitti kyseisen etelän meren osuuden toisen kerran peräkkäin.

Thomas Johanson on purjehtinut kaksi kertaa Kap Hornin ympäri ja samalla hänestä tuli suvussaan kolmannessa polvessa Kap Hornin kiertäjä; aiemmin isoisä ja isoisän äiti sekä isä 1901 Hellas-nimisellä purjelaivalla.

Seuratasolla Johanson edustaa Nyländska Jaktklubbenia. Hän on myös kasvattajaseuransa Suomalaisen Pursiseuran jäsen.

Thomas Johansonin isä Max Johanson tunnetaan autosuunnittelijana ja -urheilijana.^[1]

1. ↑ ^{a b c d} Siukonen 2001, s. 93–94
2. ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 266
3. ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 281
4. ↑ Siukonen 1994, s. 254