Tinarutto

Tinaruton turmelema tinainen mitali.
Vasemmalla valkoista eli β-tinaa, oikealla harmaata eli α-tinaa.

Tinarutto on alhaisessa lämpötilassa esiintyvä ilmiö, jossa tina muuttuu allotrooppisesta muodosta toiseen, valkoisesta (β-)tinasta harmaaksi (α-)tinaksi ja jonka vaikutuksesta tinaesineet herkästi haurastuvat ja hajoavat kylmässä.

Tinarutto tuli tunnetuksi Euroopassa keski­ajalla, kun havaittiin, että kirkkojen tinaiset urkupillit hajosivat viileässä ilmiössä. Kun hajoaminen pääsee alkuunsa, se etenee kiihtyvästi.

Euroopan unionin säädettyä haitallisten aineiden käyttöä rajoittavan RoHS-direktiivin, ja vastaavien lakien tullut säädettyä myös muualla, vanhastaan juotos­metalleina käytetyt tinan ja lyijyn seokset on yleisesti korvattu lähes puhtaalla tinalla, minkä vuoksi tinarutosta ja sen torjunnasta on jälleen tullut huomattava ja vaikea teknologinen ongelma.[1][2]

  1. Neil Douglas Burns: A Tin Pest Failure. Journal of Failure Analysis and Prevention, lokakuu 2009, 9. vsk, nro 5, s. 461–465. ISSN 1547-7029 Artikkelin verkkoversio.
  2. Tin Pest Control NPL. Viitattu 12.3.2016.

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Nelliwinne