Toscanan suurherttuakunta Granducato di Toscana (italiaksi) Granducato di Toscana (latinaksi) |
|
---|---|
1569–1859 |
|
Valtiomuoto | absoluuttinen monarkia |
Suurherttua |
Ensimmäinen: Cosimo I de’ Medici (1569–1574) Viimeinen: Leopold II (1824–1859) |
Pääkaupunki | Firenze |
Väkiluku (1801) | 1 096 641 |
Uskonnot | roomalaiskatolisuus |
Historia | |
– perustettiin | 27. elokuuta 1569 |
– vallattiin ja purettiin | 21. maaliskuuta 1801 |
– perustettiin uudelleen | 9. kesäkuuta 1815 |
– liitettiin Sardinian kuningaskuntaan | 22. maaliskuuta 1859 |
Kielet | italia |
Kansallislaulu | ”La Leopolda” |
Edeltäjät |
Firenzen herttuakunta Luccan herttuakunta Ranskan ensimmäinen keisarikunta |
Seuraajat |
Etrurian kuningaskunta Sardinian kuningaskunta |
Toscanan suurherttuakunta (ital. Granducato di Toscana, lat. Magnus Ducatus Tusciae) oli Keski-Italiassa vuosina 1569–1859 sijainnut valtio, jonka pääkaupunki oli Firenze. Alun perin, vuoteen 1737 saakka, suurherttuakuntaa hallitsivat Medicin suvun jäsenet. Sen jälkeen valtaistuin siirtyi Habsburgien valtakunnan perilliseksi avioliittonsa kautta tulleelle Lothringenin herttua Frans Stefanille, josta tuli myöhemmin myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Frans I. Hänen jälkeensä Toscanaa hallitsivat Habsburg-Lothringen-sukuiset hallitsijat vuoteen 1801 saakka ja uudestaan vuosina 1814–1859.
Vuonna 1801 Toscana muutettiin Etrurian kuningaskunnaksi, jota muutaman vuoden ajan hallitsivat Bourbon-sukuiset kuninkaat. Vuonna 1807 Napoleon I liitti maan Ranskaan. Napoleonin sisar Élisa Bonaparte sai Toscanan suurherttuattaren arvonimen, mutta ei todellisuudessa toiminut hallitsijana. Napoleonin kukistuttua Habsburgit palasivat Toscanassa valtaan.
Vuonna 1859 Toscana liitettiin Sardinian kuningaskuntaan, josta muutamia vuosia myöhemmin laajentuessaan muuttui yhdistyneeksi Italian kuningaskunnaksi.