Tragikomedia

Tragikomedia on draaman tai tarinankerronnan laji, joka esittää traagisen kertomuksen humoristisin keinoin, yhdistää aineksia traagisesta ja koomisesta kertomuksesta, tai se on onnelliseen loppuun päättyvä traaginen kertomus.

Tragikomedia kuuluu vanhimpiin kirjallisen kerronnan lajeihin. Aristoteleen Runousoppi sisältää länsimaisen kulttuurin vanhimman tragikomedian määritelmät. Vaikka Aristoteles piti niitä tragedioina, Euripideen Kyklooppia tai Homeroksen Odysseiaa voi tulkita myös tragikomedisena kerrontana. Tragikomedia oli yleinen laji myös antiikin Rooman tasavallassa.^[1]

Sana tragikomedia on lähtöisin muinaiskreikasta, mutta sitä käytti ensimmäisenä roomalainen Plautus, joka kirjoittaa johdannossa teokseensa Amfitryon:

faciam ut commixta sit: tragicomoedia.

nam me perpetuo facere ut sit comoedia,

reges quo veniant et di, non par arbitror.

quid igitur? quoniam his servos quoque partes habet,

faciam sit, proinde ut dixi, tragicomoedia.^[2]

(suom.
Teen siitä sekoituksen: tragikomedian.
Mielestäni yhtäjaksoinen komedia ei sopisi koska kuninkaat kulkevat siinä, ja jumalat.
Mitä tehdä? Koska siinä on myös orjan osa, kuten sanoin, siitä tulee tragikomedia.)

1. ↑ Sarah Dewar-Watson: ”1 Early Modern Tragicomedy”, Aristotle and Tragicomedy, s. 15–26. Cambridge: DS-Drewer, 2007. (englanniksi)
2. ↑ T. Macci Plauti Amphitruo: the Amphitruo of Plautus, F. Leo. Berlin. Weidmann. 1895. http://www.perseus.tufts.edu/hopper/text?doc=Perseus:text:1999.02.0030 (latinaksi)