Transglutaminaasi

Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Tämä on koko kansan tietosanakirja. Määritelmästä ei ymmärrä mitään.

Transglutaminaasi
Esimerkki transglutaminaasista: ihmisen veren hyytymistekijä XIII. 1EVU.
Tunnisteet
EC-numero	2.3.2.13
Tietokannat
KEGGt	KEGG

Transglutaminaaseihin kuuluvat entsyymit, jotka katalysoivat luonnossa pääasiallisesti isopeptidisidoksen muodostumista lysiinitähteen sivuketjun ε-aminoryhmän ( -NH₂ ) ja glutamiinitähteen sivuketjun γ-karboksiamidiryhmän ( -(C=O)NH₂ ) välille. Lysiinin ja glutamiinin tähteiden tulee olla kiinnittynyt proteiiniin tai peptidiin, jotta voi muodostua tällainen kahden molekyylin verkkosidos tai yhden molekyylin sisäinen sidos. Reaktiossa muodostuu myös ammoniakkimolekyyli ( NH₃ ). Nämä sidokset kestävät proteolyysiä hyvin. Reaktio on^[1]

Gln-(C=O)NH₂ + NH₂-Lys → Gln-(C=O)NH-Lys + NH₃

Transglutaminaasit voivat myös liittää primäärisen amiinin ( RNH₂ ) proteiinissa tai peptidissä olevaan glutamiinitähteen sivuketjun karboksiamidiin isopeptidisidoksen muodostaen^[1]

Gln-(C=O)NH₂ + RNH₂ → Gln-(C=O)NHR + NH₃

Entsyymit voivat myös deamidoida glutamiinitähteen veden läsnä ollessa glutamiinihappotähteeksi^[1]

Gln-(C=O)NH₂ + H₂O → Gln-COOH + NH₃

Muun muassa nisäkkäiden transglutaminaasit vaativat kofaktorikseen kalsiumioneita. Kaikille transglutaminaaseille nämä eivät ole edellytys: Streptomyces mobaraensis -bakteerin transglutaminaasi ei tarvitse Ca²⁺-ioneita.^[1]

Transglutaminaasit tunnistettiin ja kuvailtiin ensimmäisen kerran 1959.^[2] Niiden tarkka biologinen toiminto löydettiin 1968 tutkittaessa veren hyytymiseen osallistuvaa proteiinia, tekijä XIII:tä.^[3]

1. ↑ ^{a b c d} GAH DeJong, SJ Koppelman: Transglutaminase Catalyzed Reactions: Impact on Food Applications. Journal of Food Science, lokakuu 2002, 67. vsk, nro 8, s. 2798–2806. doi:10.1111/j.1365-2621.2002.tb08819.x ISSN 0022-1147 Artikkelin verkkoversio.
2. ↑ DD Clarke, MJ Mycek, A Neidle, H Waelsch: The incorporation of amines into protein. Archives of Biochemistry and Biophysics, 1959, 79. vsk, s. 338–354. doi:10.1016/0003-9861(59)90413-8 Artikkelin verkkoversio.
3. ↑ JJ Pisano, JS Finlayson, MP Peyton: [Cross-link in fibrin polymerized by factor 13: epsilon-(gamma-glutamyl)lysine]. Science, 24.5.1968, 160. vsk, nro 3830, s. 892–893. PubMed:4967475 ISSN 0036-8075 Artikkelin verkkoversio.