Tuomiokunta oli vuoteen 1993[a] asti toimineiden kihlakunnanoikeuksien hallinnollinen yksikkö. Tuomiokunta oli virasto, jossa kihlakunnanoikeuksien henkilökunta työskenteli. Yksi tuomiokunta vastasi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta useiden kihlakunnanoikeuksien toiminnasta. Kihlakunnanoikeus saattoikin olla vain istuntopaikka, jonne tuomari notaareineen matkusti tuomiokunnasta käräjiä pitämään.
Tuomiokunnan toimintaa johti kihlakunnantuomari. 1970-luvulla perustettiin myös käräjätuomareiden virkoja. Vastavalmistuneet lakimiehet suorittivat tuomiokunnassa auskultoinnin, eli tuomioistuinharjoittelun. Siihen kuului pöytäkirjan pitoa kihlakunnanoikeuden istunnoissa, kiinteistöasioiden sekä rangaistusmääräysten ja maksamismääräysten hoitamista. Lopuksi auskultantti toimi kihlakunnanoikeuden puheenjohtajana.
Auskultoinnin suorittanut saa hovioikeudelta varatuomarin arvonimen.
Tuomiokunnat rahoittivat itse omat kulunsa 1970-luvulle asti. Kihlakunnantuomari oli oikeutettu sportteleihin, joilla hän ylläpiti tuomiokunnan ja maksoi myös henkilökunnan palkat ja toimitilavuokrat.
Vuoden 1993 alioikeusuudistuksen myötä tuomiokunnat ja kihlakunnanoikeudet lakkasivat kun tilalle perustettiin yhtenäiset käräjäoikeudet.
Viittausvirhe: <ref>-elementit löytyivät ryhmälle nimeltä ”lower-alpha”, mutta vastaavaa <references group="lower-alpha"/>-elementtiä ei löytynyt