Tupolev Tu-144 | |
---|---|
![]() |
|
Tyyppi | ylisooninen matkustajalentokone |
Alkuperämaa | Neuvostoliitto |
Valmistaja | Tupolev |
Suunnittelija | Aleksei Tupolev |
Ensilento | 31. joulukuuta 1968 |
Esitelty | 26. joulukuuta 1975 |
Poistettu käytöstä | 14. huhtikuuta 1999 |
Tila | poistettu käytöstä |
Pääkäyttäjät | Aeroflot |
Valmistusmäärä | 16 |
Valmistusvuodet | 1968–1983 |
Tupolev Tu-144 (ven. Туполев Ту-144, Nato-raportointinimi Charger) oli neuvostoliittolainen ääntä nopeampi matkustajalentokone, jonka suunnittelu käynnistyi 1960-luvun alussa. Konetyypin ensilento tehtiin 31. joulukuuta 1968, kaksi kuukautta ennen brittiläis-ranskalaista Concordea, mikä teki siitä ensimmäisen yliäänimatkustajakoneen maailmassa. Tyypin ensimmäinen reittilento oli rahtikuljetus Moskovasta Alma-Ataan 26. joulukuuta 1975, ja matkustajaliikenteeseen samalle reitille se tuli vasta 1. marraskuuta 1977.
Ensimmäinen sarjatuotantokone syöksyi maahan Pariisin ilmailunäyttelyssä 1973. Kun Tu-144:lle sattui toinen kuolemaan johtanut onnettomuus vuonna 1978, se päätettiin poistaa matkustajaliikenteestä. Rahtilennot jatkuivat vielä jonkin aikaa, mutta kaikkiaan Tu-144:llä lennettiin kaupallisia lentoja vain 102. Niistä 55 oli matkustajalentoja, joilla kuljetettiin yhteensä alle 3 300 matkustajaa. Kaupallisten lentojen lopettamiseen vaikuttivat osaltaan myös Neuvostoliiton taloudelliset ja yhteiskunnalliset olot. Tupolevilla oli vaikeuksia saada koneesta riittävän taloudellinen, luotettava ja mukava kaupalliseen liikenteeseen. Toisin kuin Tu-144, Concorde oli vakituisessa käytössä vielä 1990-luvulla. Länsimaissa oli matkustajia, joilla oli varaa maksaa tuhansia dollareita nopeasta yliäänilennosta, ja niinpä yliäänikoneilla voitiin lentää kannattavasti. Neuvostoliitossa vastaavaa varakkuutta ei ollut, eikä Tu-144 näin ollen voinut kilpailla laajarunkokoneiden kanssa.
Vuodesta 1981 Tu-144 oli vain koelento- ja tutkimuskäytössä. Sen tuotanto loppui virallisesti vuonna 1983, kun vain 16 konetta oli valmistettu. Tämän jälkeen konetyypillä tehtiin vielä 13 kansainvälisen ilmailuliiton hyväksymää nopeus- ja korkeusennätystä. 1980-luvulla Tu-144-koneilla lennettiin tutkimuslentoja ja koulutettiin kosmonautteja Buran-avaruussukkulaa varten. Vielä 1990-luvulla Tu-144 oli käytössä koealustana venäläis-amerikkalaisessa projektissa, jonka tavoitteena oli luoda uuden sukupolven yliäänimatkustajakone. Viimeisen kerran Tu-144 lensi 14. huhtikuuta 1999.